Viides adventti

Vanhan kalenterin mukaan joulua vietetään 7.1. Kuukauden odotus päättyi 25.12., kun lakanoiden vaihto vihdoin onnistui, tai siis toimihenkilö oli lopulta seinälle ripustetun aikataulun mukaisesti paikalla.

Tervetuloa, Joe’s Apartment. Venäläinen ja täkäläinen myyttisten hahmojen ja henkiolentojen perinne on rikas rusalkoineen, babajagoineen, luonnonhenkineen ja kotihenkineen. Torakat täyttävät aika monta suomalaisten kotitonttujen tunnusmerkkiä: liikkuvat öiseen aikaan, katoavat sukkelaan valojen syttyessä ja sille tuulelle sattuessaan syövät ihmisasukkaiden ruokavarannoista. Ovatkin ehtineet pulskistua sitten alkusyksyn riuduttuaan sitä ennen aution asuntolan kesässä.

Asuntola hiljenee opiskelijoiden lähtiessä parin-kolmen-neljän viikon lomalle viettämään uutta vuotta. Toisilla matkaa on autolla muutama tunti, toisilla pari vuorokautta. Jos paikka, jossa valtaosa sukulaisista viettää joulua, sijaitsee tarpeeksi kaukana, voi myös jäädä Jakutskiin – kuten esimerkiksi Ust-Jaanasta kotoisin oleva asuintoveri, jonka olisi kustannettava verrattain kallis lentolippu ja jatkettava matkaa vielä helikopterilla nähdäkseen vanhempiaan, joista toinen lienee pääosin evenki ja, toinen pääosin jakuutti ja jotka menivät kuukauden kuluttua tutustumisestaan naimisiin ja nykyisin pitävät menestyvää elintarvikekauppaa siellä pohjoisessa.

Jos vain olisi rahkeita, jakutskilainen uudenvuodenvalaistus ilmeisesti noudattelisi kärjistettyä usalaista ja australialaista linjaa, jossa asuintalo parhaimmillaan muuntautuu vilkkuvaksi, räikeänväriseksi valotaideteokseksi. Päätelmään ovat johtaneet kaihoisat kyselyt suomalaisesta jouluvalaistuksesta, olemassa olevien valaistusratkaisujen rempseys ja se, että suurin osa uudenvuodenkuusista välkkyy.

No nyt on koettu venäjäksi dubatut Simpsonitkin, kun grafiikan työpajassa toverit levähdystauollaan vapauttivat ajatuksiaan. Joko lakoniseen päällepuhumiseen on jo tottunut tai sitten lopputulos todellisuudessa ei ollut kovin huono. Pajan muihin ajanvietteisiin lukeutuu muun muassa ilmakivääriammunta. Onneksi ei tullut itse kokeiltua, sillä opettaja saapui juuri erään kokeilijan tähtäyksen ollessa herkimmillä hetkillään. Maalitaulu ja huoneen ainokainen ovi ovat luonnollisesti samalla seinustalla.

”On juttu nii-iiin, että Hesburgeriin voit luottaa kuin ystävii-iiin…” Jakutskilaisessa automarketissa voi maitohyllyä tiiraillessa havahtua suomenkieliseen mainosrallatukseen, varsinkin, jos marketin käytävälle on avattu tasavallan ensimmäinen suomalaista yrityskuvaa kantava hampurilaisparatiisi. Pettävätkö mielikuvat, vai tekisikö / onko aikoinaan tehnyt moinen teennäisiloisenoloinen remputus toivontunlaisen vaikutuksen suomalaiseen asiakaskuntaan? Sanat olivat kyllä suomea, mutta kaikki muu venähtävää melodiasta alkaen.

Kaupoissa oppii tarttumaan tilaisuuteen. Kun erä (jonka kaikki jäljellä olevat kappaleet luultavasti ovat siinä hyllyllä edessäsi) loppuu, uuden tulosta ei ole tietoa eikä takeita.

Halukkaat voivat ruveta miettimään uudenvuodentoivetta - uudenvuodenlupauksia ei tavata tehdä. Ehkä ne ovat enemmän elämänsä itsestä lähtevään kontrollointiin uskovien puuhaa.

24.12. aamulla kahdeksan aikoihin. Pakkaset heltyivät neljäänkymppiin, joten päiviä vallinnut jääsumu on kadonnut ja näkymä on varsin kirkas. Sumuisimmilaan ikkunasta ei näkynyt edes alla kulkevaa katua vaan vain autuaan valkoista tyhjyyttä. Alareunassa parvekkeen laitaa, oikeassa nurkassa tavallinen ja hyvin yleinen asuinkerrostalotyyppi, kerrostalon vasemmalla puolella taas yksi rivistö autotalleja, joissa Aamulehdenkin artikkelin mukaan tiedetään harrastettavan kaikenlaista muutakin kuin autojensäilöntää (musisointia, nikkarointia, miehistelyä omassa yksityisessä olohuoneessa, uutisoitiinpa paikallislehdistössä hiljan naisyksilön murhastakin autotallin illanvieton tuloksena).  Oikeassa yläkulmassa seisoo siniraitainen esimerkki uusista kerrostaloista. Vasemman nurkan kaksi lähellä olevaa rakennusta ovat jonkinlaisia toimistöja, rakennuksista keskemmällä olevan oikealla puolella on jostain syystä koirahäkkejä. Vasemman laidan puolivälissä jo on vanhanmallisia puisia asuintaloja.

28.12. aamulla viiden aikoihin. Ilmakerrostuneisuutta ja kesän aikana viimein lähes valmistuneen kolmikerroksisen omakotitalon kuvaan pysäytettyä uudenvuodenvalaistusta. Alhaalla pihamaalla olisi vielä puna-vihreä välkkyvä lamppupuskarivistö.

9

Ainokainen jääkaappi, 9. krs., opiskelija-asuntola, Jakutsk 14.12.2014

Ylimmällä hyllyllä

• muutama lasipurkillinen kotivalmisteista:
• suolaliemitettyä ruohosipulia
• erilaisia muunnelmia porkkana-sipuli-paprika-pohjaisesta kasvis-öljy-hakkeesta
• smetanaa
• sokeroituja puolukoita lasimaljassa, kuivahtaneita
• desin purkkijogurtteja
• tiiliskivellinen voita voipaperiin käärittynä (voita myydään tällaisina irtotiiliskivinä, muita vastaavahkoja sekoitteita kaupallisin merkein koristelluissa muovirasioissa)

Keskimmäisellä hyllyllä

• keitettyjä pelmenejä muovirasiassa, säilytysajasta päätellen tuoksu lienee hautunut
• järsitty kanankoipi makaroni-sipuli-pedillä, alumiinikattilassa
• keitetty, pehmytkudoksiltaan kovaksi kuivunut luinen lihakimpale / lihaisa luujötikkä
• muovipussiin kääritty pizza
• puolitoista kennollista kananmunia
• osin viipaloitua ranskanleipää
• auringonkukkaöljyssä paistettuja liha-, peruna- tai kaalitäytteisia piirakoita (pintapuolinen arvio)
• alimman hyllyn vesilätäköstä kuivumaan nostettu valkosipuli

Alimmalla hyllyllä

• suurtaloustyyliin massatuotettua borssia kahdessa emalikattilassa, kolmas kattilallinen liedellä odottamassa käyttöä
• pussimajoneesia
• ylemmiltä hyllyiltä alas takaseinää pitkin vaeltanut, muovipussiin kääritty paistettu pikkukala, parin viikon säilytyksen jälkeen luultavasti jo aloittelee uutta elämää
• muovipussiin kääritty, käsittelyä odottava sorsa
• herkkuosastolta ostettu rasiallinen sieni-kinkku-muna-salaattia

Ovessa

• pussiketsuppia ja -majoneesia
• laumallinen maitopurkkeja ja tölkillinen kefiiriä
• makeisia
• osin viipaloitu sipuli

Pakkasessa

• asuntolavalmisteisia kevätkääryleitä
• lihakimpaleita (mikseivät ole parvekkeella?)

Kuluneella viikolla teimme päivävierailu Berdigestjah-kylään, 150-200 kilometrin päähän länteen. Kylässä kolme opettajaa rakensivat ryhmänäyttelyn, turisti jalkautettiin kyläkävelylle. Ennen matkaa tuttuun tapaan peloteltiin kylmyydellä, joten farkkujen ja ulkohousujen lisäksi varustauduin sekä kiinalaisilla paksuilla pitkiksillä (paksua kangasta ja sisäpuolella vielä teddykarvoitus, paksuus yhteensä varmaan sentti - tai ei ainakaan paljoa alle - nämä ovat kaikilla jalassa päivittäin) että ihka-aidoilla vaarin villahousuilla. Paitana äidin valmistama kirjoneulottu villainen oripaita, jonka kirjoneuleudesta johtuen useassa kerroksessa olevat villalangat luovat lämpöä korkeateknologisesti säilöviä ilmataskuja. Autossa olikin sitten lämmitys kovalla teholla, oikeastaan tapaan jonka ei pitäisi ihmetyttää. Parin-kolmen tunnin päästä saavuimme perille, kannoimme näyttelytyöt rakennukseen, jonka kirjaimellisesti käännetty nimi on hilpeästi ”Henkisen kulttuurin keskus”. Avajaisissa oli sali täynnä väkeä, johtuen sekä salin pienuudesta että sinne ajetuista muutamasta koululuokallisesta jakuuttilapsosia. Avajaiset puheineen olivat jakuutiksi lukuun ottamatta suomalaisen muutamaa mikrofoniin vääntämää, venäjän kieltä tavoitellutta mongerrusta ja paikallisen television haastattelua. Rakennuksen kirjasto osoittautui suppeaksi mutta ensyklopedioineen mielenkiintoiseksi.

Taksissa instituutin pihassa. Kuuma. Jos kuva ei olisi ylivalottunut, etuikkunan läpi näkyisivät etupihallemaalle kootut jääkuutiot, joista tietysti tulee patsas tai useampi.

Tämä on metsää korkeimmillaan, suomalaisittain siis matalaa.

Autossa maistettiin lettusia ja hilloa, jotka päätyivät kylän kulttuuritalon etupihalle hankeen hengille. Reilun neljänkymmenen asteen pakkasessa hillo höyrysi hauskasti. 

Ei käy kaveria kateeksi, missä mahtaa yönsä viettää. Kuva on otettu kulttuuritalon pihasta, samalla kadulla kulttuuritaloa lähempänä on posti ja samassa rakennuksessa niinkin perustarpeita tyydyttävä laitos kuin koruliike. Mutta Jakutiahan on täynnä timantteja.

Kahden-kolmen maissa aurinko jo hiipuu.

Joesta nostettua jäätä, josta sulatetaan juomavettä kesälläkin. (Asianlaita varmistettiin asiallisen oloiselta turkistädiltä.) Kävelyllä näkyi myös vettä tuova säilöauto. 

Kaunis mutta asuinoloiltaan luultavasti toivomisen varaa jättävä talo. Kauempana tuli vastaan uutukainen puinen rivitalo virheettömällä valkoiseksi maalatulla julkisivulla, takasivukin mitä luultavimmin samaa tasoa. Siisti piha ja hyväkuntoinen auto oven lähistöllä erottuivat ympäristöstä. Loogittomasti olisi tuntunut asiattomalta harrastaa dokumentoivaa kuvaamista, vaikka rekkarin olisi jättänyt epäselväksi. 

Pienoispuugrafiikan opettaja jakutoi taulujen taustoja. Kulman oikealla ja vasemmalla puolella kansainvälistä tunnustusta keräävän suomalaisen graafikon töitä esillä kaksin raamein, 

Iltamyöhäisen paluumatkan paussipaikan kuuraista puustoa ja helpotustilat. Kuvan oikean laidan vaalea tuhru joko sauhuttelijoiden sätkistä tai käyvän oven vapauttamaa kahvilan lämminhenkisyyttä.