200215

Puoli kymmeneltä illalla asuntolalle astellessa ohiajavasta autosta pauhaa Down to the waterline ja laiha koira pakenee tien yli. Mutta siperialainen äidinrakkaus kantaa pitkälle, vaikkei uhku käytännöllisyyttä. Kylistä tulee jatkuvalla syötöllä lähetyksiä kaupungissa opintojen parissa pakertaville lapsiraukoille. Muovi- ja kangaskasseihin paloiteltujen märehtijöiden rasvaisen lihaskudoksen lisäksi parvekkeilla on pahvilaatikollisia riisi-jauhelija-pasteijapiirakoita, maksapihvejä ja kaloja. Joskus jollekulle saapuu lähetys smetanaa, hilloja ja lämpimiä blinejä. Toistaiseksi kaukaisin laatikko saapui joitakin päiviä sitten lentokoneella Ust-Janasta pohjoisesta meren rannalta. Sisällä kypsentämisvalmiita jauhelihapihvejä ja pelmenejä, syöntivalmiita pasteijoita ja indigirka-salaattia eli jääkalasta ja sipulista valmistettua haketta, tarjoillaan jäisenä.

Ystävänpäivä ei sentään ollut lomapäivä, vaikka yksi ensimmäistä vuottaan opiskeleva kovin siihen suuntaan toivehti. Nyt maanantaina on lomaa kuitenkin tulossa isänmaanpuolustajien päivän eli miestenpäivän varjolla. Aiheeseen liittymättä Jakutskin kaduilla muuten kulkee miehiä käsilaukku kainalossa. Tähän venäläinen herrasmiesmäisyys päätyy, jos naisseuralaisen laukku on raskas. Varsinkin, jos laukun raskaus näkyy ulospäin, on miehen kiusallista kulkea lastatun naisen seurassa tyhjin käsin. Käytäntö herättää ristiriitaisia mielipiteitä ja sopii vaarattomaksi keskusteluaiheeksi, jos säästä jauhaminen ei kiinnosta.

Eilen instituutilta retkeiltiin Tsuraptsa-kylään (Чурапчa) rakentamaan viime syksynä edesmenneen graafikon Afanasij Petrovits Munkhalovin  (Афанасий Петрович Мунхалов) muistonäyttely. Munkhalovin ja graafisen koulukuntansa opiskelijoiden näyttely oli aluksi esillä Jakutskissa ja jatkaa Tsuraptsasta aikanaan Krasnojarskiin. Matkalla Tsuraptsaan pysähdyimme Diring-kylässä (Диринг) palelemassa hänen ennallistamistamisremonttia odottavan lapsuudenkotinsa nurkalla. Reissussa oli mukana opettajia, tanssijoita avajaisohjelmaa varten ja kaksi turistia. Turistien elämyskoenta alkoi jo ennen Diringiä, kun tien varrella nousimme autoista ulos saamaan hyvien henkien myötämieltä päällemme hevosenjouhihuiskan ja palavien ruohovartisten savun välityksellä. Lopuksi asia varmistettiin syömällä alladseja eli pinaattilättyjen muotoisia ja kokoisia lättyjä kastekyytipoikanaan sitkoisa voi-vehäjauho-suola-kastike. Diringissä he, joilla oli tehtävä ja tarkoitus, järjestivät esityksen paikallisessa koulussa ja esitykseen valmistautumisen aikana turisteja kierrätettiin heidän toiveestaan paikkakunnan jakutianhevosten luona. Tsuraptsassa hevosekskursio jatkui muiden ripustaessa näyttelytauluja paikoilleen. Jakutianhevoset ovat puolivilleinä ja vapaina vaeltaessaan kuin poroja. Kesäisin kai hevoset kerätään aitaukseen lypsettäviksi, ja maidosta valmistetaan kumissia. Jakutianhevonen on alkutalvesta yleensä leveämpi kuin pidempi, mutta se on aina pienehkö ja tanakka kuin poni. Karva on pitkää. Harjan voi niittää kahden vuoden välein. Jouhet lajitellaan väreittäin (kaikki valkoisen, mustan ja ruskean sävyt) ja niistä valmistetaan solmimalla mattoja, kutomalla kuvatauluja ja eri keinoin matkamuistoja (kuten otsapantoja) ja ohuita hellehattuja. Eksursiolta palasimme näyttelyn avajaisiin. Kuten Diringissä, myös täällä joutui venäjän kieltä kaltoin kohteleva mikrofonin jatkeeksi. Ohjeistus siihen, mitä suunnitella sanovansa, supistiin foonia ojennettaessa.

Huonekaveri helmikirjoo turkissaappaiden yläosan koristereunaa kesäksi äitinsä syntymäpäiväksi. Tai saappaiden reunus jo valmistui ja nyt työn alla ovat lapasten selkämykset. Koristekuvioinvalinta on vapaata, mutta suosituin ornamentti on elämän(?)puu, jota näkee kaupungin metalliaidoissa, mainoksissa ja merkeissä. Saappaiden reunus ei olekaan mikä tahansa koriste, vaan se suojelee kehoa maan pahoilta hengiltä, voi varvasparat.

Lehmät ulkoilevat matkanvarren nimettömässä kylässä.

Jakutianhevosrekisafari Diringin kevättalvisessa paisteessa.

Tanssia. Oikeassa laidassa kaikkialla läsnäoleva elämänpuuornamentti.

"Nyt on hyvä hetki soittaa äidille." Hevosjahti Siperian perukoilla pääsi lopulta jatkumaan, kun pikkupakun renkaiden alle kaivettiin syvemmät kuopat lumeen, heijattiin autoa ees taas ja huudatettiin moottoria. Kuvassa toimijoita, toimeliaita katsojia ja kameran kanssa haahuilee toimelias Marinka. 

Metsästä saapuneet.