Kevät saapui Jakutskiin

Ainakin tänään oli keväistä. Jo aamusta lämpötila oli ennätyksellisesti vähemmän kuin kaksikymmentä pakkasasetta, taisi olla kahdeksantoista paikkeilla. Päivälämpötilojen heltymisen myötä lunta sataa silloin tällöin jo ihan havaittavina hiutaleina (milloin lumisade alkoi merkitä kevättä?), eikä sumua liiemmin enää ole joten  kevättalvinen aurinko paistaa päivisin kirkkaalta taivaalta. Pikkulintujen (urpiaisten ja poskipilkullisten varpusten?) laulua kuulee silloin tällöin ja tänään sunnuntaiaamuna taisi risteyksessä valojen vaihtumista odotellessa korppi kraappia jossakin lähistöllä. Maallinen sokea vaellus päättyy pikkuhiljaa, kun kuonoa ei enää tarvitse suojata huovilla eikä kakkuloihin siten muodostu jääkerrosta hengityshöyrystä. Mutta huomenna pakkasta saattaa olla neljätkymmenet, mutta maistiaisia on saatu.

Tänään on myös isänmaan puolustajien päivä, suhtauduttaneen usein miestenpäivänä. Eilen opiskelija-asuntolassa järjestettiin kuuden urhon kesken kilpailu. Kisalajeihin lukeutuivat muun muassa musikaaliset kyvyt (nähtiin ja kuultiin laulantaa, kitaransoittoa ja harmonikansoittoa, ei valitettavasti hamusta tällä kertaa), fyysiset taidot (naurettiin yrityksille ja onnistumisille 1. nousta istuma-asennosta käden pidellessä toista jalkaa suorana edessä 2. noukkia suuhun lattialle asetettu paperitokka oikean käden pidellessä vasenta koipea takana ja vasemman käden antaessa korvapuustia oikealle korvalle niin ettei mikään vasenta jalkaa lukuunottamatta koske maahan). Seurattiin myös tietovisaa, jonka tarkempi sisältö koko illanvieton ollessa jakuutiksi jäi epäselväksi. Katsomoa kiusattiin ottamalla yhteen kisaan tyttöinen työpari, tehtävänä oli edetä tanssikäännöksiä tehden mahdollisimman nopeasti. (Valitut tosin vaikuttivat otetuilta, ajatus kiusaantuneisuudesta johtunee suomitaakasta.) Lisäksi kisailijoiden sorminiveliä rienattiin sormikoukkukilpailulla.

Perinteiseen tapaan lakki jäänee koristamaan paikallislehdessäkin huomioitua kioskinähtävyyttä vähintään lumien sulamiseen saakka. - Supposedly but not sadly too early to say this to be the last dark winter picture. 

No terve taas, Finljandija

• paljon käytetty Viihdy vieraanamme Hankasalmella –työessu patsastaiteilijan työhuoneella muistuttaa noin vuosikymmenen takaisesta työvierailusta Suomeen
•  kulttuurinäyttelyssä Kamtsatkaa edustanut rumpushamaani nimesi Tikkurilan maalit kuultuaan edessään olevan olion olevan suomalaista alkuperää
• Suomesta tulee erinomaisesti miniatyyripuugrafiikkaan soveltuvaa hienoa Mirka-hiomapaperia (grafiikan opettaja käyttää)
• Lappi-romantiikka on suosiossa, kautta linjan selvennän ettei poroja jolkottele eteläisimmässä Suomessa
•  kaupungin pääkirjasto Pushkinissa innokas virkailija kaivoi varastoista esiin kolme suomenkielistä teosta, yksi suomalaisen kirjailijan tuotantoa (julkaistu edellisen vuosituhannen viimeisen vuosisadan alkupuoliskolla, nimet eivät syöpyneet muistiin eivätkä kirjautuneet paperiin)
• kirjakaupassa vedestä kertova kirja paljasti ensimmäisenä veteen liittyvistä faktoista puhtaimman veden löytyvän Suomesta
• instituutista vierailivat Rovaniemellä Lapin yliopistossa marraskuussa viime vuonna yhteisen taidenäyttelyn merkeissä (laitoksilla on runsaahkosti yhteistyötä)
• luokkatoverin vanhemmat vierailivat muutama vuosi sitten Tampereella, Nokian kylpylä teki vaikutuksen
• arktisen aluetiedon opettajan mukaan Suomen kesä oli kylmä
• talvivaatteet ja -kengät suomalaiset ovat mahtavia
• suomalaisia oli 90-luvulla opastamassa tulkkaajien avulla pelaajia (joista huonetoverin isä oli yksi, tästä keskusteltiin uuden vuoden alla kylävierailun aikana)
• painotuotepalveluyrityksen työntekijä luetteli liudan suomalaisia urheilijoita (sarjaa Paavo Nurmi), oli nuoruudessaan urheiluintoilija
• osa ei osaa paikantaa Suomea
• usein kuvitellaan Suomessa puhuttavan ensisijaisesti englantia

Jäiset suolaan kastetut hevosenvarsan suikaleet maistuvat hyvältä ja ovat luksusruokaa, mutteivät voita jääkalan suussasulavien uloimpien rasvaisten lihakerrosten makua.  

Suullista

Nyt on molemmilta kaksikymppisiltä huoneseuralaisilta poistunut hammas. Toinen hankki toffeeseen irronneen etuhampaan tilalle välittömästi uuden, toinen pohtii säilyttääkö poistetun poskihampaan jättämän tilan vai ei. Hampaiden teehen liittymättömät mustumat tuntuvat suomalaisittain aavistuksen yleisiltä, ja ainakin kyyläämisen perusteella hammaspesuroti on olematon samalla kun keksit, makeiset ja pikanuudelit maistuvat ruokailurytmittä pitkin päivää. Kauniina lisänä tapana on syödä toverillisen yhteisöllisesti samasta kattilasta, yleensä lainavälinein. Purkkamässyttäjä puolestaan on edelleen sitä mieltä, ettei ksylitolipurukumia löydy ainakaan tavallisista kaupoista (kuten ei Arkangelissakaan), vaan tarjolla on parhaimmillaan sorbitolia. Asiaa syvästi murehtiessani kaveri mainitsi kylässä valmistettavasta puunkuori(?)purukumista (ettei vain olisi koivu), olisi tästäkin voinut tivata tarkemmin.

Elon läheisyydellisyyttä ajatellen opintojen alun poliklinikkatarkastus kaikille asuntolan asukkaille käy järkeen. Hatarasti muistuvaan päivän ohjelmaan kuului ainakin röntgenkuvaus (parantumattoman pitkälle edenneen tuberkuloosin varalta?), veritesti HIV:n ja joidenkin muiden veritautien poissulkemiseksi ja suolistoloistarkastus (ainakaan alkusyksystä ei löytynyt lemmikkejä). Veritestit suoritti hanskoihinsa köhinyt neiti kollegoineen sarjatuotantona verholla muusta tilasta erotetussa pienessä salissa. Käytetyt vanutupot ja neulat olivat vaikuttavasti pöydällä rasiassa ja roskaamista vältettiin käyttämällä hansikkaita mahdollisimman moneen kertaan. Muutoin hengityssuojainkulttuuri julkisilla paikoilla muistuttaa jo hieman Japanissa nähtyä. Ainakin jotkut kavereista käyttävät huomaavaisesti ollakseen tartuttamasta muita flunssaan ja köhivät suojaansa, arvattavasti suojan taakse myös piiloudutaan muiden taudeilta.

• Kaverin kanssa kadulla kulkiessa kiersimme valotolpan eri puolilta, mikä jälkeen kaveri moikkasi kuin tavatessa. Ettemme rupea riitelemään. Kuuluuko tervehtiä myös jos joku sukeltaa välistämme? Missä menee tolpan korkeuskynnys? Tai luultavimmin eripuoliskierron jälkeen tervehditään jos sattuu kyseisessä hetkessä huvittamaan.
• Nyt on ehkä joko maailmanhoroskoopin tai kiinalaisen horoskoopin mukaan kulumassa hevosen, sinisen hevosen tai sinisen puuhevosen vuosi, lähteestä riippuen ja jatkuvan väärinymmärryksen mahdollisuuden huomioiden. Asiasta muutaman kaverin kanssa keskusteltua 1. ei toistaiseksi ole selvinnyt mitä hevosvuosius käytännössä merkitsee 2. ihmetellään, mikä vuosi Suomessa oikein on menossa jos ei hevosen, 2014 ei riitä.
• Toimeen tulee huvittavan suppealla sanastolla. Tietysti osaa sanoista hyödyntää ei-sovinnaisesti mutta kuitenkin ymmärretyksi tullen mahdollisimman monessa tilanteessa, ja vähäjärkisen leima lienee joka tapauksessa hitaasti oppivien vaihtareiden kohtalo. (Itselle tärkeiksi sanoiksi minä-tarvitsee-ruokaa-perussanaston oheen ovat muuten osoittautuneet mm.: ehtiä, tapa, keino, poistaa, ladata, vaikuttaa, kuvitella.) Tosin äidinkieltäkin käytettäneen varsin kapea-alaisesti arjessa, vaikka sana- ja ilmaisurakennevarannot olisivat laajat. Ainakin itseä jo Suomessa huvitti, miten jämähtäneesti pitäytyy tietyissä sanavalinnoissa ja tavoissa puhua.

Joulukuusi seisoi  ainakin vielä eilen toisella keskustoreista. Hohtava kyhäelmä kuusen juurella on juhlavalaistu lasikatos, aavistuksen tamperelaista vastinettaan upeampi. Torin mäenlaskua varten rakennetut lumikasat säilynevät kevääseen. Kuvaaja: M. Borg, sommittelun harras opiskelija. - The mighty Christmas tree was at least yesterday still there on one of the town squares. Photo: M. Borg, Student of Visual Composition.