Suullista

Nyt on molemmilta kaksikymppisiltä huoneseuralaisilta poistunut hammas. Toinen hankki toffeeseen irronneen etuhampaan tilalle välittömästi uuden, toinen pohtii säilyttääkö poistetun poskihampaan jättämän tilan vai ei. Hampaiden teehen liittymättömät mustumat tuntuvat suomalaisittain aavistuksen yleisiltä, ja ainakin kyyläämisen perusteella hammaspesuroti on olematon samalla kun keksit, makeiset ja pikanuudelit maistuvat ruokailurytmittä pitkin päivää. Kauniina lisänä tapana on syödä toverillisen yhteisöllisesti samasta kattilasta, yleensä lainavälinein. Purkkamässyttäjä puolestaan on edelleen sitä mieltä, ettei ksylitolipurukumia löydy ainakaan tavallisista kaupoista (kuten ei Arkangelissakaan), vaan tarjolla on parhaimmillaan sorbitolia. Asiaa syvästi murehtiessani kaveri mainitsi kylässä valmistettavasta puunkuori(?)purukumista (ettei vain olisi koivu), olisi tästäkin voinut tivata tarkemmin.

Elon läheisyydellisyyttä ajatellen opintojen alun poliklinikkatarkastus kaikille asuntolan asukkaille käy järkeen. Hatarasti muistuvaan päivän ohjelmaan kuului ainakin röntgenkuvaus (parantumattoman pitkälle edenneen tuberkuloosin varalta?), veritesti HIV:n ja joidenkin muiden veritautien poissulkemiseksi ja suolistoloistarkastus (ainakaan alkusyksystä ei löytynyt lemmikkejä). Veritestit suoritti hanskoihinsa köhinyt neiti kollegoineen sarjatuotantona verholla muusta tilasta erotetussa pienessä salissa. Käytetyt vanutupot ja neulat olivat vaikuttavasti pöydällä rasiassa ja roskaamista vältettiin käyttämällä hansikkaita mahdollisimman moneen kertaan. Muutoin hengityssuojainkulttuuri julkisilla paikoilla muistuttaa jo hieman Japanissa nähtyä. Ainakin jotkut kavereista käyttävät huomaavaisesti ollakseen tartuttamasta muita flunssaan ja köhivät suojaansa, arvattavasti suojan taakse myös piiloudutaan muiden taudeilta.

• Kaverin kanssa kadulla kulkiessa kiersimme valotolpan eri puolilta, mikä jälkeen kaveri moikkasi kuin tavatessa. Ettemme rupea riitelemään. Kuuluuko tervehtiä myös jos joku sukeltaa välistämme? Missä menee tolpan korkeuskynnys? Tai luultavimmin eripuoliskierron jälkeen tervehditään jos sattuu kyseisessä hetkessä huvittamaan.
• Nyt on ehkä joko maailmanhoroskoopin tai kiinalaisen horoskoopin mukaan kulumassa hevosen, sinisen hevosen tai sinisen puuhevosen vuosi, lähteestä riippuen ja jatkuvan väärinymmärryksen mahdollisuuden huomioiden. Asiasta muutaman kaverin kanssa keskusteltua 1. ei toistaiseksi ole selvinnyt mitä hevosvuosius käytännössä merkitsee 2. ihmetellään, mikä vuosi Suomessa oikein on menossa jos ei hevosen, 2014 ei riitä.
• Toimeen tulee huvittavan suppealla sanastolla. Tietysti osaa sanoista hyödyntää ei-sovinnaisesti mutta kuitenkin ymmärretyksi tullen mahdollisimman monessa tilanteessa, ja vähäjärkisen leima lienee joka tapauksessa hitaasti oppivien vaihtareiden kohtalo. (Itselle tärkeiksi sanoiksi minä-tarvitsee-ruokaa-perussanaston oheen ovat muuten osoittautuneet mm.: ehtiä, tapa, keino, poistaa, ladata, vaikuttaa, kuvitella.) Tosin äidinkieltäkin käytettäneen varsin kapea-alaisesti arjessa, vaikka sana- ja ilmaisurakennevarannot olisivat laajat. Ainakin itseä jo Suomessa huvitti, miten jämähtäneesti pitäytyy tietyissä sanavalinnoissa ja tavoissa puhua.

Joulukuusi seisoi  ainakin vielä eilen toisella keskustoreista. Hohtava kyhäelmä kuusen juurella on juhlavalaistu lasikatos, aavistuksen tamperelaista vastinettaan upeampi. Torin mäenlaskua varten rakennetut lumikasat säilynevät kevääseen. Kuvaaja: M. Borg, sommittelun harras opiskelija. - The mighty Christmas tree was at least yesterday still there on one of the town squares. Photo: M. Borg, Student of Visual Composition.