”På närmare
håll delas den upp i hundra små världar, hundra mikrokosmer som ger sitt liv
till känna på terrasser och platta tak.” Tampereellakin voi halukas
hakeutua toivomansalaiseen mikrohabitaattiin keskustaan, Annikinkadulle tai
tuulessa väräjävien niittyheinikoiden Irjalaan, mutta matkailija haluaa nähdä
Buenos Airesin metropolisena tilkkutäkkinä sekä ajalliselta että tyylilliseltä
akselilta. Rogberg myös kuvaa
kortteleita elävän organismin erilaisiksi soluiksi, mihin
on helppo yhtyä. Toisaalla valkoiseksi kalkitut, auringossa paistavat autiot seinät
nousevat palmujen taustalla samalla, kun sivukatujen riemunkirjavat, mosaiikein
ja huolellisin graffitein koristellut rakennukset läiskivät mintunvihrein,
voimakkaan pinkein ja keltaisin sävyin. Muualla voi eläytyä oliivinvihreiden ja sinertävänharmaiden
julkisivujen, kullattujen valopylväiden ja voimakkaan ilmaperspektiivin luomaan
tunnelmaan. Matkaoppaat vahvistavat mielikuvaa eri aikojen muuttoliikkeiden moninaistamasta
väestörakenteesta ja yhä nykyään vallitsevasta arkkitehtuurillisesta vaihtelevuudesta.
Rogbergin sanoin maalailemia pieniä putiikkejakin on
elinvoimaisesti hengissä, ja lyhyellä aamuisella kävelyllä ohittaa liha- ja
hedelmäkauppoja, tuoksuvia leipomoita, lehti- ja leikkokukkakojuja. Kalakauppaa
ei voi ohittaa mereisittä tuulahduksitta, mutta junaradan voi ylittää makealta
kurkulta tuoksuvan partavesipilven perässä.
