Satama

”På väg in till Buenos Aires från sjösidan ser man byggnaderna resa sig om en kompakt massa, de flyter samman och bildar ett solitt, vitt massiv. Effekten är besläktad med den första anblicken i Kanalen av kritklipporna vid Dover.” Näin kuvaa Buenos Airesissa vuosina 1946-1951 ruotsalaisen lähetystön lehdistöavustajana  toiminut Martin Rogberg teoksessaan Balkong mot Esmeralda, joka koostuu kaupungissa vietettyjen vuosien aikana kerääntyneistä kokemuksista. Vaivattoman vastaanpanemattomasti sidottuun matkakumppaniin tutustuin aloitteentekijänä Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston jokasyksyisessä poistohyllyssä.

Lentokoneen voimin saapuva katselee istuimen selkämyksen kohdalle osuneesta ikkuna-aukosta aluksi tyhjyyttä, joka mantereen ilmestyessä kehystäytyy lemiläiseksi mereksi. Konehuoneen humistessa ja ikkunan jääkiteiden sulaessa punertavassa aamuauringossa kölinalaisia harmaita talvisia peltoja reunustavat puurivistöt purjehtivat sumussa osoittaen objektiivisesti kunnioitustaan K. Villan muistolle.

Päiväntasaajan eteläpuolisessa lentoterminaalissa effekten on saapujan silmään standardisoidus-käytännöllisen yleismaailmallinen.