Sunday, 21 September 2014

2

Tänä vuonna on veden irtomyyntipiste saapunut muutaman sadan metrin päähän, lähemmäs kuin laitakaupungin kiinalainen tori, mikä emansipoi kertakäyttömuovinvastaista naista ajankäytöstä vedenkantoon. Kirkkaankeltaisten pajujen ja koivujen rinnalla ruukkuistutukset ovat vielä täydessä kukassa ja muutoinkin kaupunki vaikuttaa olevan koreimmillaan kesän elokuvafestivaalien ja aktuaalitaideulkoilmanäyttelyiden jäljiltä. Elokuvakeskuksen takana vihreänä kukkivassa lammessa seilaa metrin mittaisia origamiveneitä ja järven ranta on samaiseen biennaaliin liittyen kansoitettu patsain. Biennaalin osallistuakseen aktuaalitaiteilijoita kerääntyi paikalle Ranskasta ja Brasiliasta asti. Viime sunnuntaina olivat sekä Jakutian tasavallan presidentin vaalit (sama jatkaa edelleen) että kaupungin 382. syntymäpäivä. Kuulopuheiden mukaan eilen lauantaina oli mahdollisesti ensimmäinen jonkin sortin pride-paraati, mikä ei kuitenkaan ylittänyt omaa viitsimiskynnystä. Kaupungin vilkas näyttelyelämä jatkuu ja ensimmäisissä avajaisissa on jo opintojen vahvasti velvoittamina käyty. Nämäkin avajaisseremoniat toimitettiin salissa, jonka palovaroittimet eivät ole turhan herkät tai jotka eivät mahdollisesti lainkaan olemassaole, sillä shamaanin rituaalin ohessa polttamat oksat ja letut eivät laukaisseet hälytystä.

Aamuisin ja muutamana vuorokautena päivälläkin on lämpötila yhdeksää tai kolmeatoista astetta, mutta tänään iltapäivälämpötila kelpaisi vaikka auringonottoon. Kävelymatkan varrella kerrostaloalueen autotallikylässä viettivät jotkut sunnuntaina autojen kanssa askarrellen tallien ovet selällään ja saslikit lähistöllä hiljaisella tulella. Piirustussalina toimivassa instituutin etäpisteessä on tänäkin vuonna ennen lämmityksen aloittamista koleaa, ja ainokainen edellisvuonna nähty lämmitin on joko omittu muihin huoneisiin tai kadonnut kokonaan. Uuden ostamista varten toimitimme kolehdin, saa nähdä ilmaantuuko lämmitintä. Viileys pitää virkeänä ja kannustaa ripeään aikaansaantiin.


Kadunvarressa mainos ilmoittaa ensimmäisen Subwayn saapuvan kaupunkiin. I’m loving it -puuttuu edelleen. Päiväinen kävelykierros laitakaupungilla hauskuutti uutuuttaan kiiltävine lasiseinäisine ostoskeskuksineen, joiden vieressä keskikohdaltaan notkollaan olevat, päädystään vajonneet tai maahan palaneet puutalot pitivät omia kestejään. Pari-kolmekerroksinen talokin olisi myynnissä, paljollakohan irtoaisi ja minkähänlaista yritystoimintaa keksisi tänne kehityksen keskelle kehittää?

Suppeasti erään biennaalin valtaamaan alueen teoksia esittelevä otos. Opiskelukaverit nirhaisivat kuvan avuttomuuden tähden. Biennaalin logo on insituutin opiskelijan suunnittelema ja ylipäätään biennaalin järjestelyt pitivät kaupungin ymmärrettävästi kiireisenä hyvän tovin.

No comments:

Post a Comment