Tänä vuonna on veden irtomyyntipiste saapunut muutaman sadan
metrin päähän, lähemmäs kuin laitakaupungin kiinalainen tori, mikä emansipoi kertakäyttömuovinvastaista
naista ajankäytöstä vedenkantoon. Kirkkaankeltaisten pajujen ja koivujen
rinnalla ruukkuistutukset ovat vielä täydessä kukassa ja muutoinkin kaupunki vaikuttaa
olevan koreimmillaan kesän elokuvafestivaalien ja aktuaalitaideulkoilmanäyttelyiden
jäljiltä. Elokuvakeskuksen takana vihreänä kukkivassa lammessa seilaa metrin
mittaisia origamiveneitä ja järven ranta on samaiseen biennaaliin liittyen kansoitettu
patsain. Biennaalin osallistuakseen aktuaalitaiteilijoita kerääntyi paikalle
Ranskasta ja Brasiliasta asti. Viime sunnuntaina olivat sekä Jakutian
tasavallan presidentin vaalit (sama jatkaa edelleen) että kaupungin 382.
syntymäpäivä. Kuulopuheiden mukaan eilen lauantaina oli mahdollisesti
ensimmäinen jonkin sortin pride-paraati, mikä ei kuitenkaan ylittänyt omaa viitsimiskynnystä.
Kaupungin vilkas näyttelyelämä jatkuu ja ensimmäisissä avajaisissa on jo
opintojen vahvasti velvoittamina käyty. Nämäkin avajaisseremoniat toimitettiin
salissa, jonka palovaroittimet eivät ole turhan herkät tai jotka eivät
mahdollisesti lainkaan olemassaole, sillä shamaanin rituaalin ohessa polttamat
oksat ja letut eivät laukaisseet hälytystä.
Aamuisin ja muutamana vuorokautena päivälläkin on lämpötila
yhdeksää tai kolmeatoista astetta, mutta tänään iltapäivälämpötila kelpaisi
vaikka auringonottoon. Kävelymatkan varrella kerrostaloalueen autotallikylässä
viettivät jotkut sunnuntaina autojen kanssa askarrellen tallien ovet selällään
ja saslikit lähistöllä hiljaisella tulella. Piirustussalina toimivassa
instituutin etäpisteessä on tänäkin vuonna ennen lämmityksen aloittamista
koleaa, ja ainokainen edellisvuonna nähty lämmitin on joko omittu muihin
huoneisiin tai kadonnut kokonaan. Uuden ostamista varten toimitimme kolehdin,
saa nähdä ilmaantuuko lämmitintä. Viileys pitää virkeänä ja kannustaa
ripeään aikaansaantiin.
Kadunvarressa mainos ilmoittaa ensimmäisen Subwayn saapuvan
kaupunkiin. I’m loving it -puuttuu edelleen. Päiväinen kävelykierros
laitakaupungilla hauskuutti uutuuttaan kiiltävine lasiseinäisine
ostoskeskuksineen, joiden vieressä keskikohdaltaan notkollaan olevat,
päädystään vajonneet tai maahan palaneet puutalot pitivät omia kestejään.
Pari-kolmekerroksinen talokin olisi myynnissä, paljollakohan irtoaisi ja
minkähänlaista yritystoimintaa keksisi tänne kehityksen keskelle kehittää?
No comments:
Post a Comment