Friday, 10 July 2015

Jakutsk - Onomichi

Jakutialainen juhannus on viikonlopun arojuhla. Tasangolle levitetään markkinat ja vetonaulat, yöpyjät pystyttävät telttansa ja evästelijät piknik-liinansa. Tuuli kannattelee taivaalla leijaparvea, jonka seuran kuvan vasemman laidan reunamailla lojuva kappalekin lopulta katsoi arvoisekseen. Juhannusta vietetään ensin kylissä, laajamittaisimmin Jakutskista itään sijaitsevassa suuressa jakuuttivaltaisessa Tsuraptsahissa. Jottas juhlijoita riittäisi kaupunkijuhannukseen (ks. kyseinen kuva) ja koska vapaapäivät ovat hauskoja, kyläjuhannukset vietetään ensin ja sitten vielä kerrataan kaupungissa viikkoa myöhemmin. Sisään juhlinta-alueelle sai kulkea kolmen puhdistavan ja henkiä kiittävän hevosmetaforisen seremonianumeron läpi. Ihmistammat ja -orit kulkivat eri aitauksista, hevosenjouhta kastettiin öljyyn, viskattiin nuotioon, ja kierrettiin tulta ympäri, suljettiin aroteltassa silmät ja herättiin uusina varsoina.   

Jakutskista etelään sijaitsee piskuinen Nerjungri, kaupunki luonnon kainalossa. Mäntymetsän puolukkavarvikkoa riittää keskustaankin ja kentälle jäkälätutkijoiden kanssa pääsi varsin vaivatta linja-autolla sen jälkeen, kun viikkoa etukäteen sovitulla kuskilla ei sitten ollutkaan autoa käytettävissään.

Niin piskuinen, että edellissyksynä junassa tutustuttuja henkilöllisyyksiä tapasi sattumalta.  


Pilvisen Habarovskin puiden reunustaman keskuspuiston alkupäätä risteilevine ratikoineen.

Habarovskia päällystetyimmillään.
Eräs Habarovskin kirkoista.



Siperian-radan pääteasema Vladivostokin kirjanvaihtohylly vasemmalla. Oikeassa reunassa keskikorkeudella merkki sivilisaatiosta, oikeassa alakulmassa näytteillä veljen varhaista tekstiilitaidetta.


Vladivostok on ainakin satamia, taloja rinteillä ja öljyistä vettä. Parisen vuotta sitten järjestetyn poliittisen kokouksen jäljiltä kaupungissa on muutama uusi silta ja uutukaiset kadut.

Tokarevskin majakka oli ehditty jo automatisoida. Romanttishakuinen vaellus majakanvartija mielessä päättyi majakan nurkalle pystytettyyn rantakahvilasumaan, ja vielä muutama vuosi sitten yksinäisyydestä nauttinutta majakkaa lähenevät kumpuileviin rantamaisemiin nousevat kerros-, rivi- ja omakotitalot. Suunnitelmat rantamaisemassa varustetussa lehväkattoisessa nokkospusikossa yöpymisestä kariutuivat vieraanvaraiseen muutaman päivän vierailukutsuun ja mukavuudenhalun tärvelemään suostumiseen.





Vasemmassa laidassa iltavalaistu Toivo-purjealus, jolla meriopistolaiset harjoittelevat taitojaan lähivesillä. Vladivostokin  155-vuotista olemassaoloa juhlistettiin kuulemma ja kuuluvasti keskustorin konsertilla.

Karkeasti ajatellen Tyynenvaltameren länsirantaa ja rantaelämää.

Päivänä muutamana Vladivostokin katuja vitsasi riisuttu huuliharppuversio kappaleesta Scarborough Fair. Kekustan kirjasto oli remontissa, tuoksui vienosti homeelta ja piti sisällään erityisen laajan sotakirjallisen osion ja vierailijoista innostuvia työntekijöitä.





"Idänunelma" lähdössä Vladivostokista Etelä-Korean Donghaen kautta Japanin Sakaiminatoon. Kyydissä muun muassa sveitsiläisiä polkupyöräilijöitä, Etelä-Koreaan kuukaudeksi töihin matkalla olevia venäläisiä, ostosreissulta Vladivostokista kotiin palaavia korealaisia, kahdeksan Moskovan sirkuksen karhua (ruumassa) matkalla Tokioon kiertueelle muun sirkuksen kerääntyessä muin keinoin.

Donghaen kadunviereistä kasvimaata ja taustalla lämpövoimala.

Donghaen ulkoilualuetta.



Donghaen kukkasatoa.

Donghaen maissisatoa. Kun suinkin vain tilaa on, kuten keskustan ulkopuolella tapaa, talon vieressä on kullakin oma kasvimaansa. Maissia, kurkkua, viinirypäleitä ja kesäkurpitsaa sai väistellä taajaman asfalttikatuja astellessa.


Onnenkantamoisella ja ihmisystävällisyydellä/-säälillä Sakaiminatosta Onomichiin kahdella kyydillä. Aurinkopaneeleja rahdannut rekka kuljetti käytännössä koko matkan aina viiden minuutin kävelymatkan päähän siskosta. Muutaman tunnin kyyditys sujui joutuistasti keskustellen kielitaidotta elämästä, Japanista, Suomesta ja perheistä.

No comments:

Post a Comment