Syhämmällistävyyttä

Ennen viime syksyä muiden epämääräisten ennakkoluulojen ohessa kuvitteli toisaalta sulkeutuneiksi ja toisaalta Arkangelissa oli jo kokenut sikäläisten, luonnollisesti valtion toiselle laidalle ulottuvan ystävällisyyden. Jakutskilaisten lempeästi hukuttava ystävällisyys ja läheisyys yllätti, eikä kyse tunnu olleen silkasta alkukoreilusta. Epämääräisiä ja mitääntodistamattomia esimerkkejä: opiskelijatoverit ovat aina valmiita auttamaan vaihto-opiskelijaa ja toisiaan vaikka päivä olisi ollut jo muutenkin pitkä (no, varsinkin viidettä vuotta yhtenä ryhmänä opiskelevien siteet ovat jo varsin lujia), kauppojen hedelmä- ja vihannesmyyjät aloittavat herkästi keskustelun (ilmeisesti muidenkin kuin vaihto-opiskelijan kanssa) ja kun asuntolassa on ennen lukukausien alkua ollut eteerisen hiljaista, ovat tutut huolissaan kyselleet kuinka selviän ikävästä. Kliseinen yleistys venäläisten avarasta sielusta sopii nakutetusti. Ainakin piireissä, joissa liikun, toteutuvat välittäminen, auttaminen ja jakaminen. Vaihto-oppiluuden vaikutus on merkittävyydeltään tietysti tuntematon, voipi olla että kielitaidottomuuden vahvistama avuttomuuden mielikuva on niin vahva ettei rujo ulkomuoto ehkäise huolehtimisreaktioita.

Toisinaan ylitsevuotava ystävällisyys vaikeaa ja erikoista nieltävää suomalaiselle ja tämän reaktiot ympärillä oleville ihmisille varmaankin oudohkoja. Opittu on, että vasteena ystävällisyyteen ja palveluksiin kannattaa ilmaista yksinkertaista kiitollisuutta refleksinomaisen älkää-nähkö-vuokseni-vaivaa -(keinotekois-?)kauhistelun sijaan väärinymmärrysten välttämiseksi. Yhdessä on myös naureskeltu toisistaan poikkeaville huumorintajuille. Toisaalta on havaitsevinaan ilahduttavan tuttua huumoria ja päänsisäistä meininkiä, toisaalta taas jotkin vitseistä eivät selvästikään uppoa vaan hukkuvat pimeälle alueelle.

Puskista:

Pari vuotta sitten Arkangelissa bussissa istuessa yllätyttiin, kun kuski kurvasi pois aamuruuhkasta kerrostalojen sisäpihasokkeloon, seikkaili pitkin ahtaita kujia ja parkkipaikkoja ja solahti takaisin autotielle ohitettuaan pahimman ruuhkaristeyksen muttei muistaaksemme ainuttakaan pysäkkiä. Vähäinen bussikokemus Jakutskista ei toistaiseksi yllä samaan vähäisseikkailujännittävyyteen, mutta erään aamun bussin sisältö oli silkkaa turkista. Tuo aamu on tosin jo kaukana, männä viikolla tiistaina turkissaappaat jalassa sitä tajusi tallustelevansa ainutlaatuisena, kaikilla vastaan tulleilla oli jo kevyempää jalkinetta. Päivisin on jo niin lämmintä että loskakeliksi menee. Edelleen: tervetuloa kevät ja tervemenoa parvekkeella säilytetty jääkala. Koiratkin jo leikkivät eivätkä puiki pakkasia pakoon. Mitään ei vielä ole nähty, mutta ennakoiden huvittaa ajatella ainakin eräiden Fennoskandian eteläisten kaupunkien kevätperinteisiin kuuluvaa keskustelua sulavien nietosten alta paljastuvista huimista koiranjätösmääristä.