Metatasovirheellinen kiimakirjelmä ja muuta

Arvostin sinua jo silloin kun vielä olin luonasi, mutten olisi uskonut kuinka tulisin sinua kaipaamaan. Vasta nyt ymmärrän avoimuutesi ja vapautesi arvon. Sanovat maailman olevan täynnä kaltaisiasi, mutta toistaiseksi ei kukaan ole ollut vertaisesi. Eikä nykyinen punatiilisyydestään ja keskeisestä sijainnistaan huolimatta vetoa. Suurimpaan osaan saa tutustua vain valvotuissa olosuhteissa ja kotiinviemisiä löytyy yhdeltä pahaiselta osastolta, josta hyväkuntoisimmista ja arvokkaimmista maksetaan tai pantataan rahaa. Nyt paremmalla tietoudella ymmärrän, kuinka antelias olit, tosin hyvässä ja pahassa, ethän suostunut olemaan yksin minun.

Myönnettävästi nykyinen on iloisen sekalainen johtuen verkkaisesta uusiutumistahdista tai ehkä tahdosta säilyttää menneisyyttä. Joka tapauksessa vierekkäin löytyy sellaista jota et koskaan tarjonnut tai julmasti suljit varastoon:

1. anonyymejä antiikkisia oppikirjoja luonnontiedekuvituksineen seuranaan uudempaa tuotantoa: Maailman kasvit (2010), Kasvien biomorfologinen sopeutuminen pohjoisilla alueilla (1986), Läntisen Jakutian erämaiden nisäkkäitä (1997), Koillis-Siperian nisäkkäitä (1984), Jakutian leviä (1987
2. astronomiateoksia 1970-luvulta vuoteen 2011
3.  evoluutiokirjallisuutta aikajänteellä 1968-2005 (mitäpä sitä juuttumaan tietyn aikakauden ajatusmaailmaan)
4.   tuoretta antia edustavat mm. isot laadukkain kuvituksin varustetut Siberian village, Art of Siberia

Toisaalta hän on silti yksipuolinen tai ainakin eriytynyt, esimerkiksi pääosin lapsille suunnattu materiaali löytyy omista toimipisteistä. Kuhunkin toimipisteeseen vaaditaan oma kortti, joita suodaan vain asianomaisiksi katsotuille, ja sisään lasketaan vain kortilliset. Musiikkia kuulemma on hieman joillakin osastoilla, kotiin ei saa.

Puitteet ovat silti henkevät vaaleanvihreine raskaine täyspuisine ovineen ja metallisine naarmuisine ruosteisine taivaansinisine tai vihertävänturkoosinise metalli- ja punertavanruskeine puujäljitelmäpinnoitteisine lastulevyhyllyineen. Lattia kumpuilee ajatuksia.

Ei-lainattavuus toki ylläpitää vihkoonkirjoitusluostarimeininkiä, vaikka kännykällä kuvaaminen ja läppärillekirjoittaminen myös on yleistä.

Kotiinviemisistä hän pitää kirjaa käsin, ja puulokerikkojen kortistot ovat edelleen käytössä. Romanttiset mielikuvat tukeutuvat kuitenkin vain ulkokauneuteen, paremmin tuntevat ja pidempään hänen kanssaan käymisissä olleet varoittavat arjen raskaudesta, kortistojen käyttäminen on työlästä. Tietyn aihealueen kirjan kortistosta etsiminen ja sen jälkeen käsiin hankkiminen on toivottoman hidasta. Sähköinen mutta vain osan kirjoista sisältävä sähköinen hakujärjestelmä kyllä löytyy kirjastossa käytettäväksi.

Siispä kaipauksella. Vaikka muistoja sinusta nousikin pintaan, kun eräs työntekijä kaivoi esiin kolme suomenkielistä viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan alkupuolella painoteosta. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Perjantaina iltakahdeksasta yhteentoista oli pääkirjaston kirjastoyö, ohjelmassa muun muassa runonlausuntaa, sarjakuvapajaa, elokuvaa ja suomalaishaastattelua. Toivottavasti pikaista museoyötä odotellaan.

Arktisen aluetietouden tunnilta retkue routainstituuttiin kaupungin laidalle. Laskeuduimme muutaman portaikon ja välihuoneen verran 12 metrin syvyyteen ytimiä hyytävään yhdeksän asteen pakkaseen. Matalien katon kymmentä senttiä pituudellaan hipovat jääkiteet olivat kymmenvuotisia. Näytteitä, joiden sisältö jäi varmuuden ulkopuolelle, lähetetään Vladivostokiin, jos oikein ymmärsin, aiemmin ymmärsin ettei käytäviä enää käytetä tutkimuksiin. Uskotaan jännittävintä ymmärrystä. Käytävässä lojui mammutinluu ja vitriinissä loikoili jäljitelmä lähistöltä löytyneestä ja sivistyneempiin piireihin Pietariin (tai Moskovaan? ei muista) omitusta Dima-mammutinjälkeläisestä.