Kaikkien tilkkutäkki

”På närmare håll delas den upp i hundra små världar, hundra mikrokosmer som ger sitt liv till känna på terrasser och platta tak.” Tampereellakin voi halukas hakeutua toivomansalaiseen mikrohabitaattiin keskustaan, Annikinkadulle tai tuulessa väräjävien niittyheinikoiden Irjalaan, mutta matkailija haluaa nähdä Buenos Airesin metropolisena tilkkutäkkinä sekä ajalliselta että tyylilliseltä akselilta. Rogberg myös kuvaa

kortteleita elävän organismin erilaisiksi soluiksi, mihin on helppo yhtyä. Toisaalla valkoiseksi kalkitut, auringossa paistavat autiot seinät nousevat palmujen taustalla samalla, kun sivukatujen riemunkirjavat, mosaiikein ja huolellisin graffitein koristellut rakennukset läiskivät mintunvihrein, voimakkaan pinkein ja keltaisin sävyin. Muualla voi eläytyä oliivinvihreiden ja sinertävänharmaiden julkisivujen, kullattujen valopylväiden ja voimakkaan ilmaperspektiivin luomaan tunnelmaan. Matkaoppaat vahvistavat mielikuvaa eri aikojen muuttoliikkeiden moninaistamasta väestörakenteesta ja yhä nykyään vallitsevasta arkkitehtuurillisesta vaihtelevuudesta.

Rogbergin sanoin maalailemia pieniä putiikkejakin on elinvoimaisesti hengissä, ja lyhyellä aamuisella kävelyllä ohittaa liha- ja hedelmäkauppoja, tuoksuvia leipomoita, lehti- ja leikkokukkakojuja. Kalakauppaa ei voi ohittaa mereisittä tuulahduksitta, mutta junaradan voi ylittää makealta kurkulta tuoksuvan partavesipilven perässä.