5

Perjantaiaamun laiskanraukea ihmettely sen suhteen, jäädäkö vielä asuntolaan puuhaamaan opintoaskareiden kanssa vai siirtyäkö jo itse opinahjon tiloihin sai helpon ratkaisun, kun oven avatessa käytävässä tuoksahti savu ja ilmaperspektiivin hämärtävä vaikutus oli aavistuksen liian vahva. Tarkastus keittiöihin ei paljastanut savunlähdettä, myöskään vessoissa ei mitä ilmeisimmin ollut tupakoitu. Oikeastaan tuntuu, ettei tänä vuonna kilttien tyttöjen yhdeksännessä kerroksessa tupakoitsijoita taida ollakaan, ainakaan vielä näin leppeästä ja henkisesti valoisasta alkutalvesta. Viereisessä rapussa oli kuulemma tulipalo, ja savua tuppasi ainakin omaan kerrokseemme ilmeisesti sitten ilmanvaihtokanavia tai muita sellaisia perustallaajien tajunnan ulkopuolella pysyviä rakenteita pitkin. Seuraavana päivänä kysyttäessä ilmeni, että palo oli saanut alkunsa jonkun jätettyä matkapuhelimensa latautumaan ja lähdettyä edesvastuuttomasti suihkuun. Nyt ymmärtää, miksi huvittavissa turvallisuusohjelappusissa kielletään vedenkeitinten ja muiden sähkölaitteiden jättäminen päälle tai edes seinään, jos lähtee huoneesta. Tai vedenkeittimiä ei kai edes saa käyttää huoneissa, vaan vain keittiöissä. Oli matkapuhelimen omistaja huoneeseen palattuaan kai vielä avannut ikkunan, mistä tuli oli saanut henkeä ja kärventänyt kaappia. Sunnuntaina palatessa ei savunhajusta enää ollut tietoakaan, eikä perjantaina näkynyt eikä kuulunut minkäänlaista toimintaa palon suhteen, joko kaikki tapahtui hipihiljaa tai ehdin reippaasti pois alta.

Instituutilla istuimme tietokoneilla, käytävää pitkin kiirivät rumpujen kumina ja vokaaliosaston harjoitukset ja astuivat tietokoneluokkaan aukinaisesta ovesta. Huoneen tukahduttava kuumuus pidettiin tarpeellisesti poissa kahden aukinaisen ikkunan voimin, vaikka monta päivää kestäneet kymmenen–viidentoista asteen pakkaset olivat yhdessä yössä kiristyneet kahteenkymmeneenviiteen. Kirkkaina aamuina lyhtypylväissä kimaltaa jo komeana kasvava jääkuorrute, höyry ja pakokaasut leikityttävät auringonsäteitä ja aurinko itse valaisee ohimatelevan mutta armotta kuluvan hetken kauniin oranssina. Jos sattuu kamera kantoon niin kuvia otetaan ennen kuin kylmät alkavat. Turkikset on katukuvan perusteella kaivettu kaapeista jo ajat sitten, toisena päivänä pakkasten kylmettyä näkyi jo turkissaappaitakin, joten kollektiivinen hyväksyntä niiden käyttöön jo on.

Kierrätystähän ei siis harrasteta. Roskasäiliöitä olen nähnyt edellisvuoden ja tämän vuoden aikana tyhjennettävän kerran, joten sitä tapahtuu, vaikka kerrostalojen pihojen räjähtäneenoloiset roskasäiliörivistöt näyttävät paikallisilta, ikuisilta kaatopaikoilta jo itsessään. Tai keitailta tai hot spoteilta koirille ja rotille ja kiinnostuneille. Mummot kahvihetken kiivaassa tuoksinnassa kauhistelivat parisen viikkoa sitten, että eräässä keskustan kauppahalleista oli nähty rotta. No joo, Buenos Airesissa sentään ulkomainostettiin kierrätyksen alkamista ja uuteen uljaaseen aikakauteen siirtymistä, mitenkähän lienee edistys siellä edennyt. Moskovassa ja Pietarissa lyhyiden käyntien aikana on näkynyt omnivorisen roska-astian tilalla pieni monivärinen lajitteluihme tyyliin bio, energiajae ja jotain. Vaikea kuvitella että joku katsoisi minkä väriseen pönttöön roska kädestä herkeää. Pullonpalautusjärjestelmä myös puuttuu Jakutskista, eli kaikki muovipullot, joita kertyy hiilihappolimonadi-, mehu- ja jokapäiväisistä juomavesipulloista, menevät sekaroskiin. Ensimmäinen patteripari supersedältä joululahjaksi saadusta taskulampusta kului loppuun jokin aika sitten, toistaiseksi ei ole ollut muistia tiedustella, missä mahtaa sijaita lähin ongelmajätteiden vastaanotto- ja jatkokäsittelypiste.