Arktisen alueen ongelmat on ratkaistu
Edellisviikon perjantaina opettaja hyvissä ajoin kysyen
ilmoitti osallistumisestani maanantaina alkavaan konferenssiin, joka mallintaa
Arktisen neuvoston toimintaa. Roolileikissä kukin osallistuja edusti Arktisen
neuvoston jäsenmaata tai jäsenjärjestöä, eikä tavoite ollut sen vähäisempi kuin
ratkaista ilmastonmuutoksen ja maapalloistumisen mukanaan tuomat uhat
arktisella alueella. Minut istutettiin ekologiseen komiteaan pyytämättä ja
yllättäen toimimaan piskuisen Suomen äänenkannattajana. Suomi oli vankasti sitä
mieltä, että tieteellisen tiedon osuutta poliittisessa päätöksenteossa olisi
lisättävä, hyödyntäen tuoreinta aiheesta sanailtua raporttia (K. Raivio 2014:
Näyttöön perustuva päätöksenteko – suomalainen neuvonantojärjestelmä).
Nelipäiväinen konferenssi vei vierinyt itseään läpi instituutilla, vaan
Koillisen Yliopiston (СВФУ) tiloissa. Oli kyseisen yliopiston laajasta
vaihto-oppilasvalikoimasta muutama yksilö puijattu myös mukaan
Konferenssi hyödynsi
yliopistolla samanaikaisesti olevaa toista konferenssia, jonne Moskovasta ja
Japanista saapuneita tutkijoita kierrätettiin luennoimassa roolileikkijöille.
Päätöspäivänä keskusteltiin tiiviisti porotalouden kohtaamista uhista
nykymaailmassa. Paikallisella ja globaalilla tasollahan uhkia ovat ainakin
pahuuden äiti ilmastonmuutos, laidunmaiden menetys (liittyen ilmastonmuutokseen
ja öljy- ja kaasuteollisuuden tuomiin muutoksiin maankäytössä ja laidunmaiden
pirstomiseen putkia rakentamalla) ja villit porot (ehkä villitsemällä näitä jo
valmiiksi puolivillejä serkkujaan). Konferenssi päätösjuhlallisuuksien
loppupuoli, joka järjestettiin yliopiston ruokaloista suurimmassa, nojautui
monitoimiseen juontaja-laulaja-standup-leikittäjään, joka nojautui
äänenvoimakkuuteen laadun korvaajana. Välissä esiintyi collegehousuinen
lökäpöksyshamaani hapsuhihoin ja metallikilistimin, soittaen hamusta eli
munniharppua yhdistettynä teknojumputukseen. Kuulosti todella hienolta, vaikka
hevos- ja lintuimitaatioääntelyt puuttuivatkin. Hamusta soitetaan siis jotenkin
hampaiden ja huulien paikkeille oikein asemoituna, toinen käsistä tukee harppua
ja toisella kädellä lyödään instrumentin metallikieliin vauhtia, joiden värinää
sitten huulilla kontrolloidaan. Lyövää kättä ei hetkutella miten tahansa, vaan
sen liikuttelu on selvästikin oma taiteen sivulajinsa. Illan oltua pimeä jo
pitkän aikaa meininki jatkui vielä laimealla diskoteekilla.
Malliopittua röyhkeää luovintaa (älkää kokeilko kotona)
Älä hötkyile. Jos joku pyytää tekemään jotakin tai sanoo,
että jotakin täytyy tehdä tai asia on näin, odota äläkä toimi ennen kuin
tarvitsee – siis jos asia on epämieleinen tai työläs. Voipi hyvin olla, ettei
lopulta tarvitse tehdä mitään, vaan asia uppoutuu eikä kukaan kysele perään. Jos
asia todella vaatii toimia, asia taatusti tulee kyllä uudelleen puheeksi. Siltä
seisomalta toiminen johtaa usein turhaan juoksemiseen ja paljoon ylimääräiseen
vaivaan. Laiskuus ei voisi kauniimmin yhdistyä ajansäästöön.
Ei ole hyvä sanoa ”ei”. Kun palveluammattilainen kaupassa
tai ravintolassa tai missä vain kysyy ”tuleeko muuta”, korvaa ”ei kiitos”
lausahtamalla ”tässä kaikki kiitos”. Kielteisiä ei muutenkaan ihmeemmin puhuta.
Kun puheenaihe ei ole mieleinen tai et halua vastata ”ei”, soljuta keskustelu
seuraavaan aiheeseen. Ja jos soljutus ei onnistu, vastaa ”kyllä” mutta vastedes
vaikene aiheesta, jos myöntävä vastaus itse asiassa olikin kielteinen.
Joo-ihmisiä.
Älä hillu eksyneen ja epävarman näköisenä. Silloin olet
saaliina. Jos tarvitset jotakin tai on tehtävä jotakin, älä kysy olisiko sen
tekeminen kenties mahdollista, vaan rauhallisesti kokeile tekemistä kunnes
sinut pysäytetään (esimerkiksi huikkauksella ”hei nuorimies!”). Huikkauksen
äänensävystä ja asian hoitamisen tarpeellisuudesta riippuen reagoimisen voi
jättää sikseen. Jos puhuttelu toistuu, käänny ikään kuin olisit vasta kuullut
sinua puhuteltavan. Esimerkkitapauksista julkaisukelpoisin: Toistaiseksi
selvittämättömän logiikan mukaisesti instituutin ja yliopiston sisäänkäynneillä
joskus kontrolloidaan sisääntulijoita, joskus ei. Opiskelijakortin tai passin
kaivamiselta syvyyksistä ja näyttämiseltä tai nimen, kellonajan, vierailun
tarkoituksen ja allekirjoituksen kirjoittamiselta voi säästyä marssimalla
tarkastuspisteen läpi mahdollisesti kohteliaasti tervehtien mutta reippaasti
kulkua jatkaen.
Kirjoittaja ei ota vastuuta vierasmaalaisen ja ylipäänsä kapeamielisen näkökulman
tuomista vääristymistä.
Markkinakohdennusta
Laajalevikkinen suklaapatukkamerkki on näköjään valmistanut
erän auringonkukansiemenillä roskattuja patukoita. Paahdettujen siementen
napostelu on yleistä ja lähes joka kaupassa myydään niitä pienissä pusseissa. Maassa
on auringonkukansiemenen kuoria siellä täällä, erityisesti
bussipysäkeillä. Siemenet napsitaan
suuhun kuorimattomina ja kuoret syljetään pois. Suklaapatukkakääreen kuvassa
siemenet ovat kuorineen, mahtoiko olla auringonkukansiementen tunnistamisen helpottamiseksi,
vai ovatko kenties suklaassa kuorineen kuten pusseissa myytyinä?