8

Arktisen alueen ongelmat on ratkaistu

Edellisviikon perjantaina opettaja hyvissä ajoin kysyen ilmoitti osallistumisestani maanantaina alkavaan konferenssiin, joka mallintaa Arktisen neuvoston toimintaa. Roolileikissä kukin osallistuja edusti Arktisen neuvoston jäsenmaata tai jäsenjärjestöä, eikä tavoite ollut sen vähäisempi kuin ratkaista ilmastonmuutoksen ja maapalloistumisen mukanaan tuomat uhat arktisella alueella. Minut istutettiin ekologiseen komiteaan pyytämättä ja yllättäen toimimaan piskuisen Suomen äänenkannattajana. Suomi oli vankasti sitä mieltä, että tieteellisen tiedon osuutta poliittisessa päätöksenteossa olisi lisättävä, hyödyntäen tuoreinta aiheesta sanailtua raporttia (K. Raivio 2014: Näyttöön perustuva päätöksenteko – suomalainen neuvonantojärjestelmä). Nelipäiväinen konferenssi vei vierinyt itseään läpi instituutilla, vaan Koillisen Yliopiston (СВФУ) tiloissa. Oli kyseisen yliopiston laajasta vaihto-oppilasvalikoimasta muutama yksilö puijattu myös mukaan

 Konferenssi hyödynsi yliopistolla samanaikaisesti olevaa toista konferenssia, jonne Moskovasta ja Japanista saapuneita tutkijoita kierrätettiin luennoimassa roolileikkijöille. Päätöspäivänä keskusteltiin tiiviisti porotalouden kohtaamista uhista nykymaailmassa. Paikallisella ja globaalilla tasollahan uhkia ovat ainakin pahuuden äiti ilmastonmuutos, laidunmaiden menetys (liittyen ilmastonmuutokseen ja öljy- ja kaasuteollisuuden tuomiin muutoksiin maankäytössä ja laidunmaiden pirstomiseen putkia rakentamalla) ja villit porot (ehkä villitsemällä näitä jo valmiiksi puolivillejä serkkujaan). Konferenssi päätösjuhlallisuuksien loppupuoli, joka järjestettiin yliopiston ruokaloista suurimmassa, nojautui monitoimiseen juontaja-laulaja-standup-leikittäjään, joka nojautui äänenvoimakkuuteen laadun korvaajana. Välissä esiintyi collegehousuinen lökäpöksyshamaani hapsuhihoin ja metallikilistimin, soittaen hamusta eli munniharppua yhdistettynä teknojumputukseen. Kuulosti todella hienolta, vaikka hevos- ja lintuimitaatioääntelyt puuttuivatkin. Hamusta soitetaan siis jotenkin hampaiden ja huulien paikkeille oikein asemoituna, toinen käsistä tukee harppua ja toisella kädellä lyödään instrumentin metallikieliin vauhtia, joiden värinää sitten huulilla kontrolloidaan. Lyövää kättä ei hetkutella miten tahansa, vaan sen liikuttelu on selvästikin oma taiteen sivulajinsa. Illan oltua pimeä jo pitkän aikaa meininki jatkui vielä laimealla diskoteekilla.

Malliopittua röyhkeää luovintaa (älkää kokeilko kotona)

Älä hötkyile. Jos joku pyytää tekemään jotakin tai sanoo, että jotakin täytyy tehdä tai asia on näin, odota äläkä toimi ennen kuin tarvitsee – siis jos asia on epämieleinen tai työläs. Voipi hyvin olla, ettei lopulta tarvitse tehdä mitään, vaan asia uppoutuu eikä kukaan kysele perään. Jos asia todella vaatii toimia, asia taatusti tulee kyllä uudelleen puheeksi. Siltä seisomalta toiminen johtaa usein turhaan juoksemiseen ja paljoon ylimääräiseen vaivaan. Laiskuus ei voisi kauniimmin yhdistyä ajansäästöön.

Ei ole hyvä sanoa ”ei”. Kun palveluammattilainen kaupassa tai ravintolassa tai missä vain kysyy ”tuleeko muuta”, korvaa ”ei kiitos” lausahtamalla ”tässä kaikki kiitos”. Kielteisiä ei muutenkaan ihmeemmin puhuta. Kun puheenaihe ei ole mieleinen tai et halua vastata ”ei”, soljuta keskustelu seuraavaan aiheeseen. Ja jos soljutus ei onnistu, vastaa ”kyllä” mutta vastedes vaikene aiheesta, jos myöntävä vastaus itse asiassa olikin kielteinen. Joo-ihmisiä.

Älä hillu eksyneen ja epävarman näköisenä. Silloin olet saaliina. Jos tarvitset jotakin tai on tehtävä jotakin, älä kysy olisiko sen tekeminen kenties mahdollista, vaan rauhallisesti kokeile tekemistä kunnes sinut pysäytetään (esimerkiksi huikkauksella ”hei nuorimies!”). Huikkauksen äänensävystä ja asian hoitamisen tarpeellisuudesta riippuen reagoimisen voi jättää sikseen. Jos puhuttelu toistuu, käänny ikään kuin olisit vasta kuullut sinua puhuteltavan. Esimerkkitapauksista julkaisukelpoisin: Toistaiseksi selvittämättömän logiikan mukaisesti instituutin ja yliopiston sisäänkäynneillä joskus kontrolloidaan sisääntulijoita, joskus ei. Opiskelijakortin tai passin kaivamiselta syvyyksistä ja näyttämiseltä tai nimen, kellonajan, vierailun tarkoituksen ja allekirjoituksen kirjoittamiselta voi säästyä marssimalla tarkastuspisteen läpi mahdollisesti kohteliaasti tervehtien mutta reippaasti kulkua jatkaen.

Kirjoittaja ei ota vastuuta vierasmaalaisen ja ylipäänsä kapeamielisen näkökulman tuomista vääristymistä.

Markkinakohdennusta

Laajalevikkinen suklaapatukkamerkki on näköjään valmistanut erän auringonkukansiemenillä roskattuja patukoita. Paahdettujen siementen napostelu on yleistä ja lähes joka kaupassa myydään niitä pienissä pusseissa. Maassa on auringonkukansiemenen kuoria siellä täällä, erityisesti bussipysäkeillä.  Siemenet napsitaan suuhun kuorimattomina ja kuoret syljetään pois. Suklaapatukkakääreen kuvassa siemenet ovat kuorineen, mahtoiko olla auringonkukansiementen tunnistamisen helpottamiseksi, vai ovatko kenties suklaassa kuorineen kuten pusseissa myytyinä?

7 1/2

Venäjä, jakuutti, englanti. Uusitun kyltin myötä ensimmäinen havainto englanninkielestä liikennekyltissä. Kauppojen mainoksissa kieltä kyllä näkyy.

Hesburger avattu automarketin yhteyteen. Mainoksen mukaan ensimmäinen Hesburger Jakutiassa, mikä ei pane epäilemään. Antimia hehkutetaan ekologisesti puhtaina tuotteina suoraan Suomesta. Ikkunamainoksessa venäjänkielisen hampurilaista osoittavan sanan alla virheettömällä suomella "ruishampurilainen".

7

Muutama päivä sitten pakkasta oli 20 astetta, sitä seuraavana 25, sitä seuraavana 35. Aamulla mittari näyttää 37 astetta, illalla on lauhtunut 20 asteeseen. Tänään lauantaina aamulla oli 19 astetta. Ilman mittariin katsomista on siis vaikea ennakoida lämpötilaa. Jos ikkunassa kiinni oleva mittari näkyy sumun läpi. No näkyy se, mutta muuten sumussa kulkiessa on aika itsenäinen olo. Katutyyliin näyttää kuuluvan kokohaalari varsin vakiintuneena osana, erityisesti naisilla. Pakkassokeus näyttää vaivaavan osaa kansasta, kai 25 asteessa jo voisi alentua hansikkaisiin, tai pipoon, tai sulkea takin. Lunta on täystalven verran, ja suositut kerrostalojen edustojen katuasfalttiin maalatut tunnustukset tyyliin ”Rakastan sinua Nasdja!” ja ”Oma aurinkoiseni, olet ainokaiseni!” ovat aikoja sitten peittyneet. Puuterilumi painaa laihojen puiden laihoja oksia alas. Loskan puolelle ei mennä, joten puiden ja pensaikoiden reunustamat kävelytieosuudet ovat viehkeähköjä. Jäälohkot ovat jo kokoontuneet Lenin-aukiolle odottamaan jatkokäsittelyä patsaiksi, ja niistä hieman sivummalle on rohjennut asettautua antropogeenisesti kasvava lumikasa, jonka onnellisuutensa kannalta on toivottavaa unelmoida liukumäkeydestä.

7.11. avautui puugrafiikanopettajan henkilökohtainen näyttely. Tilana toimii galleria Yrgel (jakuuttia, mahdollinen merkitys tuntematon), jonka julkisivulta ornamentein koristeltu porotunnus sai hiljattain väistyä huonolaatuista liikkuvaa kuvaa suoltavan mainosnäytön tieltä. Näyttelyn teoksista osa on tavanomaista, suurikokoista, lähes veistäen työstettyä, kun taas osa on hiuksenhienoa viivatyöskentelyä sisältävää pienoisgrafiikkaa, jonka tyypillinen läpimitta on kymmenisen senttimetriä. Lisäksi on muovi- ja linokaiverrusta. Avajaisseremonia koostui tavalliseen tapaan ylistyspuheista ja huomionosoituksista, tarjoilupöytä oli pienehköä paikalle eksynyttä avajaisvierasseuruetta varten koostettu tarkoituksellisen perinteisessä hengessä. Sanomalehdelle oli ladottu savusilakoita, jotka syöminkien aluksi siistittiin pääosasta sisälmyksiä ja siivutettiin. Onnekkaat löysivät siivunsa sisältä mätiä. Suolaa tietysti oli kalanpalojen dippaamista varten. Kuorineen keitetyt perunat, tumma leipä, raaka sipuli ja herkku- tai suolakurkut olivat hillitsemässä vodkan ja gruusialaisen viinin vaikutuksia, tai ehkä vodka ja gruusialainen viini olivat akkompanioimassa syötäviä.  Myös tuoksutonta kirkasta oli tarjolla. Raa’alla valkosipulilla siveltiin leipään pikanttia makua. Paperituokkosissa oli nostalgian nostattamiseksi tarjolla myrkyllisenvärisiä, rusinasydämellisiä neuvostoliitonaikaisia makeisia. Hätäisimpien ja jakuutiksi hyväntahtoisesti sammaltavan avajaisvieraan pelästyttämien poistuttua opettajat vielä jatkoivat istuskelua hyvässä seurassa ja pullotuksessa.

Instituutin ala-aulaan viikko pari sitten aamulla saapuessani vahtimestari kuulutti: ”Hei kaunokainen, mitä kuuluu!” Vieläpä hämmästyttävän selkeästi ääntäen. Naulakkotädin ristisanatehtävä taas oli pahasti ajastaan jäljessä väärentäen Suomi-kuvaa. Mikä mahtaa olla hallinnollisen aluejaottelun osan nelikirjaiminen nimitys, joka alkaa kirjaimella l ja kaksi viimeistä n ja i? Ä-kirjain translitteroidaan suomesta venäjäksi kirjaimella я, joten kosminen pulma selvisi. Jakuutinkielessä ä-äänne kyllä löytyy, samoin kuin ranskalaismainen räkä-ärräkin.

Mahtavat tiuhaan asutun alueen naapurit tykätä pihalta lähetettävästä ilotulituksesta. Hauskalta näyttää asuntolan ikkunaan tästä kadun toiselta puolelta, onneksi on lasi välissä. Pihan parkkeeratuista autoista vain yhdestä laukesivat hälyt päälle.

Marhan taajaman ja Jakutskin kaupungin välistä rakennuksistoa. Pakkasta maltilliset 25, tuuli kylmensi huomattavasti. Retkeilimme kuvaamaan erästä autosta ammoin ja ohimennen nähtyä puurakennusta, mutta tiluksinaan aluetta pitänyt, vapaana juossut tomerikkovahti räksytti pois.

6

Muovipulloille ei siis ole kierrätysjärjestelmää. Jatkokäyttökohteiden laajuudellaan ne silti kilpailevat vakavasti rinnan niksipalstan sukkahousujen kanssa. Litistetty viiden litran pönikkä soveltuu liukuriksi mäenlaskuun, kantokahva on tismalleen oikealla kohdalla kuten mielikuvituksettomasti kaupasta noudetussa liukurissa. Tilavuuksiltaan erilaisten, pätkittyjen muovipullojen pohjapuoliskoja tietysti käytetään vesikuppeina guassilla ja vesiväreillä maalatessa piireissä, joissa sellaisille löytyy käyttöä. Tai kasviruukkuina. Lisäksi ainakin instituutin toimistoissa roikkuu paikoin eriskummallisia tyhjän päälle päättyviä muoviputkia, jotka on sitten johdettu tyhjiin parin litran vesi- ja hiilihappojuomapulloihin. Ehkä putkista valuu vettä. Valveutunut enemmistö säilyttää korkeavartisia turkissaappaitaan juomapullot varsiin pujotettuina jalkineiden ryhdin ja yleiskunnon suojelemiseksi. Hienostella voi asettamalla saappaat vaakatasoon. Pulloista voi myös, erityisesti turkoosinvihreistä neliöpohjaisista, koostaa aistikkaan kynänsäilytyskokonaisuuden työpöydälle. Tai muovia voi kerätä ja tehdä siitä koulutyönä kirjan, joka kertoo pohjoisen syvänmerenpohjaan päätyvästä muoviroskan dramaattisesta kohtalosta. Vaikka pikkukoristeellisuuttahan tällainen on kierrätysjärjestelmän puuttuessa.

Maanantai ja tiistai ovat lomaa. Tiistai taisi olla ihan oikea juhlapäivä, maanantaina vietetään isänmaanpuolustajien päivää tai siis toisin sanoen kai miestenpäivää. Viimeksi sitä vietettiin edelliskeväänä, ehkä 23.2., mutta selitysten perusteella se osuisi johonkin jo valmiiksi lomapäiväksi nimettyyn päivämäärään, joten vietäntä katsottiin hyväksi siirtää edeltävän vuoden marraskuun alkuun. Vaikka  isänmaanpuolustajien päivää kyllä viime keväänäkin vietettiin sunnuntaina. Joskus sitä miettii, kuinka suuri osa menon hauskasta päättömyydestä johtuu havaitsematta jäävien kielivaikeuksien luomuksista. Joka tapauksessa eräs piirustuksenopettajista osasi jo edellisvuonna kertoa venäläisten rakastavan lomapäiviä, ja miksipä sitä ei kynsin hampain pitäisi niistä kiinni tai tarvittaessa loisi hieman lisääkin niin huvittaessa. Luova laiskuus ja niin päin pois.

Kiitos pankkineiti, joka merkitsit allekirjoituksen vaatineet viivat pienellä raksilla. Ei niitä kaikkia kohtia olisi muutoin löytänyt. Allekirjoituksia vaaditaan tietyissä tilanteissa monehkoja, jolloin raksimistapa helpottaa allekirjoittajaa. Käytäntöön törmää myös esimerkiksi liinavaatteita vaihtaessa asuntolassa ja kirjoja lainatessa kirjastosta. Raksi yleensä tulee vaikka allekirjoituksia vaadittaisiin vain yksi. Harhakuvitelmaako vain että verkkopankin käyttö Suomessa on ilmaista, jopa pankille helpompaa? Jos oikein ymmärsin, verkkopankin avaaminen on maksullista.

Ilmeisesti Hesburger tulee luo. Erään kaupungin harvojen automarkettien käytävällä mainostettiin legendaariseksi suomalaiseksi hampurilaisketjuksi tituleeratun hakevan työntekijöitä.

Elämä on жизнь, kirjoittaa on писать ja maalaustaide on sitten живопись, mikä saa herkistelijät ryveskelemään. Tosin myös pissata-verbi on infinitiivimuodossaan писать, vaikka taivutusmuodot ovatkin sitten omansa. Elon innoittamasta tuotteesta on kyllä silloinkin kyse.

Vielä ei palella, lämmintä on edelleen viidestätoista kahteenkymmeneen pakkasastetta. Rakennustoiminta keskustan reunamilla ja itse asiassa keskustassakin jatkuu. Viisissäkymmenissäkin katutyöt sitten talven joskus alettua pysyvät käynnissä, eivätkä pelkästään  maanylisten vesiputkien huoltotyöt vaan muukin ei-niin-akuutti-puuhastelu.

No todellisuudessa sokaisevan aamuauringon värit ovat hieman kirkkaammat, karkkisemmat ja hempeämmät, mutta vaikutelman luomiseksi.