7

Muutama päivä sitten pakkasta oli 20 astetta, sitä seuraavana 25, sitä seuraavana 35. Aamulla mittari näyttää 37 astetta, illalla on lauhtunut 20 asteeseen. Tänään lauantaina aamulla oli 19 astetta. Ilman mittariin katsomista on siis vaikea ennakoida lämpötilaa. Jos ikkunassa kiinni oleva mittari näkyy sumun läpi. No näkyy se, mutta muuten sumussa kulkiessa on aika itsenäinen olo. Katutyyliin näyttää kuuluvan kokohaalari varsin vakiintuneena osana, erityisesti naisilla. Pakkassokeus näyttää vaivaavan osaa kansasta, kai 25 asteessa jo voisi alentua hansikkaisiin, tai pipoon, tai sulkea takin. Lunta on täystalven verran, ja suositut kerrostalojen edustojen katuasfalttiin maalatut tunnustukset tyyliin ”Rakastan sinua Nasdja!” ja ”Oma aurinkoiseni, olet ainokaiseni!” ovat aikoja sitten peittyneet. Puuterilumi painaa laihojen puiden laihoja oksia alas. Loskan puolelle ei mennä, joten puiden ja pensaikoiden reunustamat kävelytieosuudet ovat viehkeähköjä. Jäälohkot ovat jo kokoontuneet Lenin-aukiolle odottamaan jatkokäsittelyä patsaiksi, ja niistä hieman sivummalle on rohjennut asettautua antropogeenisesti kasvava lumikasa, jonka onnellisuutensa kannalta on toivottavaa unelmoida liukumäkeydestä.

7.11. avautui puugrafiikanopettajan henkilökohtainen näyttely. Tilana toimii galleria Yrgel (jakuuttia, mahdollinen merkitys tuntematon), jonka julkisivulta ornamentein koristeltu porotunnus sai hiljattain väistyä huonolaatuista liikkuvaa kuvaa suoltavan mainosnäytön tieltä. Näyttelyn teoksista osa on tavanomaista, suurikokoista, lähes veistäen työstettyä, kun taas osa on hiuksenhienoa viivatyöskentelyä sisältävää pienoisgrafiikkaa, jonka tyypillinen läpimitta on kymmenisen senttimetriä. Lisäksi on muovi- ja linokaiverrusta. Avajaisseremonia koostui tavalliseen tapaan ylistyspuheista ja huomionosoituksista, tarjoilupöytä oli pienehköä paikalle eksynyttä avajaisvierasseuruetta varten koostettu tarkoituksellisen perinteisessä hengessä. Sanomalehdelle oli ladottu savusilakoita, jotka syöminkien aluksi siistittiin pääosasta sisälmyksiä ja siivutettiin. Onnekkaat löysivät siivunsa sisältä mätiä. Suolaa tietysti oli kalanpalojen dippaamista varten. Kuorineen keitetyt perunat, tumma leipä, raaka sipuli ja herkku- tai suolakurkut olivat hillitsemässä vodkan ja gruusialaisen viinin vaikutuksia, tai ehkä vodka ja gruusialainen viini olivat akkompanioimassa syötäviä.  Myös tuoksutonta kirkasta oli tarjolla. Raa’alla valkosipulilla siveltiin leipään pikanttia makua. Paperituokkosissa oli nostalgian nostattamiseksi tarjolla myrkyllisenvärisiä, rusinasydämellisiä neuvostoliitonaikaisia makeisia. Hätäisimpien ja jakuutiksi hyväntahtoisesti sammaltavan avajaisvieraan pelästyttämien poistuttua opettajat vielä jatkoivat istuskelua hyvässä seurassa ja pullotuksessa.

Instituutin ala-aulaan viikko pari sitten aamulla saapuessani vahtimestari kuulutti: ”Hei kaunokainen, mitä kuuluu!” Vieläpä hämmästyttävän selkeästi ääntäen. Naulakkotädin ristisanatehtävä taas oli pahasti ajastaan jäljessä väärentäen Suomi-kuvaa. Mikä mahtaa olla hallinnollisen aluejaottelun osan nelikirjaiminen nimitys, joka alkaa kirjaimella l ja kaksi viimeistä n ja i? Ä-kirjain translitteroidaan suomesta venäjäksi kirjaimella я, joten kosminen pulma selvisi. Jakuutinkielessä ä-äänne kyllä löytyy, samoin kuin ranskalaismainen räkä-ärräkin.

Mahtavat tiuhaan asutun alueen naapurit tykätä pihalta lähetettävästä ilotulituksesta. Hauskalta näyttää asuntolan ikkunaan tästä kadun toiselta puolelta, onneksi on lasi välissä. Pihan parkkeeratuista autoista vain yhdestä laukesivat hälyt päälle.

Marhan taajaman ja Jakutskin kaupungin välistä rakennuksistoa. Pakkasta maltilliset 25, tuuli kylmensi huomattavasti. Retkeilimme kuvaamaan erästä autosta ammoin ja ohimennen nähtyä puurakennusta, mutta tiluksinaan aluetta pitänyt, vapaana juossut tomerikkovahti räksytti pois.