Sunday, 30 November 2014

8

Arktisen alueen ongelmat on ratkaistu

Edellisviikon perjantaina opettaja hyvissä ajoin kysyen ilmoitti osallistumisestani maanantaina alkavaan konferenssiin, joka mallintaa Arktisen neuvoston toimintaa. Roolileikissä kukin osallistuja edusti Arktisen neuvoston jäsenmaata tai jäsenjärjestöä, eikä tavoite ollut sen vähäisempi kuin ratkaista ilmastonmuutoksen ja maapalloistumisen mukanaan tuomat uhat arktisella alueella. Minut istutettiin ekologiseen komiteaan pyytämättä ja yllättäen toimimaan piskuisen Suomen äänenkannattajana. Suomi oli vankasti sitä mieltä, että tieteellisen tiedon osuutta poliittisessa päätöksenteossa olisi lisättävä, hyödyntäen tuoreinta aiheesta sanailtua raporttia (K. Raivio 2014: Näyttöön perustuva päätöksenteko – suomalainen neuvonantojärjestelmä). Nelipäiväinen konferenssi vei vierinyt itseään läpi instituutilla, vaan Koillisen Yliopiston (СВФУ) tiloissa. Oli kyseisen yliopiston laajasta vaihto-oppilasvalikoimasta muutama yksilö puijattu myös mukaan

 Konferenssi hyödynsi yliopistolla samanaikaisesti olevaa toista konferenssia, jonne Moskovasta ja Japanista saapuneita tutkijoita kierrätettiin luennoimassa roolileikkijöille. Päätöspäivänä keskusteltiin tiiviisti porotalouden kohtaamista uhista nykymaailmassa. Paikallisella ja globaalilla tasollahan uhkia ovat ainakin pahuuden äiti ilmastonmuutos, laidunmaiden menetys (liittyen ilmastonmuutokseen ja öljy- ja kaasuteollisuuden tuomiin muutoksiin maankäytössä ja laidunmaiden pirstomiseen putkia rakentamalla) ja villit porot (ehkä villitsemällä näitä jo valmiiksi puolivillejä serkkujaan). Konferenssi päätösjuhlallisuuksien loppupuoli, joka järjestettiin yliopiston ruokaloista suurimmassa, nojautui monitoimiseen juontaja-laulaja-standup-leikittäjään, joka nojautui äänenvoimakkuuteen laadun korvaajana. Välissä esiintyi collegehousuinen lökäpöksyshamaani hapsuhihoin ja metallikilistimin, soittaen hamusta eli munniharppua yhdistettynä teknojumputukseen. Kuulosti todella hienolta, vaikka hevos- ja lintuimitaatioääntelyt puuttuivatkin. Hamusta soitetaan siis jotenkin hampaiden ja huulien paikkeille oikein asemoituna, toinen käsistä tukee harppua ja toisella kädellä lyödään instrumentin metallikieliin vauhtia, joiden värinää sitten huulilla kontrolloidaan. Lyövää kättä ei hetkutella miten tahansa, vaan sen liikuttelu on selvästikin oma taiteen sivulajinsa. Illan oltua pimeä jo pitkän aikaa meininki jatkui vielä laimealla diskoteekilla.



Malliopittua röyhkeää luovintaa (älkää kokeilko kotona)

Älä hötkyile. Jos joku pyytää tekemään jotakin tai sanoo, että jotakin täytyy tehdä tai asia on näin, odota äläkä toimi ennen kuin tarvitsee – siis jos asia on epämieleinen tai työläs. Voipi hyvin olla, ettei lopulta tarvitse tehdä mitään, vaan asia uppoutuu eikä kukaan kysele perään. Jos asia todella vaatii toimia, asia taatusti tulee kyllä uudelleen puheeksi. Siltä seisomalta toiminen johtaa usein turhaan juoksemiseen ja paljoon ylimääräiseen vaivaan. Laiskuus ei voisi kauniimmin yhdistyä ajansäästöön.

Ei ole hyvä sanoa ”ei”. Kun palveluammattilainen kaupassa tai ravintolassa tai missä vain kysyy ”tuleeko muuta”, korvaa ”ei kiitos” lausahtamalla ”tässä kaikki kiitos”. Kielteisiä ei muutenkaan ihmeemmin puhuta. Kun puheenaihe ei ole mieleinen tai et halua vastata ”ei”, soljuta keskustelu seuraavaan aiheeseen. Ja jos soljutus ei onnistu, vastaa ”kyllä” mutta vastedes vaikene aiheesta, jos myöntävä vastaus itse asiassa olikin kielteinen. Joo-ihmisiä.

Älä hillu eksyneen ja epävarman näköisenä. Silloin olet saaliina. Jos tarvitset jotakin tai on tehtävä jotakin, älä kysy olisiko sen tekeminen kenties mahdollista, vaan rauhallisesti kokeile tekemistä kunnes sinut pysäytetään (esimerkiksi huikkauksella ”hei nuorimies!”). Huikkauksen äänensävystä ja asian hoitamisen tarpeellisuudesta riippuen reagoimisen voi jättää sikseen. Jos puhuttelu toistuu, käänny ikään kuin olisit vasta kuullut sinua puhuteltavan. Esimerkkitapauksista julkaisukelpoisin: Toistaiseksi selvittämättömän logiikan mukaisesti instituutin ja yliopiston sisäänkäynneillä joskus kontrolloidaan sisääntulijoita, joskus ei. Opiskelijakortin tai passin kaivamiselta syvyyksistä ja näyttämiseltä tai nimen, kellonajan, vierailun tarkoituksen ja allekirjoituksen kirjoittamiselta voi säästyä marssimalla tarkastuspisteen läpi mahdollisesti kohteliaasti tervehtien mutta reippaasti kulkua jatkaen.

Kirjoittaja ei ota vastuuta vierasmaalaisen ja ylipäänsä kapeamielisen näkökulman tuomista vääristymistä.



Markkinakohdennusta


Laajalevikkinen suklaapatukkamerkki on näköjään valmistanut erän auringonkukansiemenillä roskattuja patukoita. Paahdettujen siementen napostelu on yleistä ja lähes joka kaupassa myydään niitä pienissä pusseissa. Maassa on auringonkukansiemenen kuoria siellä täällä, erityisesti bussipysäkeillä.  Siemenet napsitaan suuhun kuorimattomina ja kuoret syljetään pois. Suklaapatukkakääreen kuvassa siemenet ovat kuorineen, mahtoiko olla auringonkukansiementen tunnistamisen helpottamiseksi, vai ovatko kenties suklaassa kuorineen kuten pusseissa myytyinä?

No comments:

Post a Comment