Ihmetysarvosuitsutusta salmiakista

Ei saa hyväksyntää. Kuudennella yrittämällä kaveri sai viimein syötyä kokonaan lusikoiden vaivihkaa isla flotante -hyytelöä (karamellikastikkeella valeltua uunittamatonta marenkikakkua). Muu maistajakunta on kuvaillut makua ällöttäväksi, suolaiseksi, anikseksi, poissyljettäväksi. Rakenne on kuin lehmännahkaa söisi. Monet eivät ilmeisesti ole hoksanneet pureskella vaan imeskely vaikuttaa luonnollisemmalta. Buenos Airesista on liiemmin etsimättä löytynyt yksi maun arvostaja ja Uruguaissa kokinkoulutuksen saanut pureksi ja nieli ilmeisittä ongelmitta kuvaten makua suolaiseksi, kahviksi ja palaneeksi suklaakakuksi. Minttumakeisia löytyy, joten punavalkoiset mariannet ovat tehneet paremmin kauppansa.

Yerba mate

Se tuoksuu kostutetulta heinältä ja se on vihreää. Perinteisesti sitä juodaan pullokurpitsasta koverretusta kupista hopeasta ja kullasta valmistetulla matemurskeen kuppiin jättävällä siiviläpillillä. Toisin kuin Buenos Airesissa ja kuulopuheiden mukaan Argentiinassa ylipäätään, Uruguaissa mate juodaan yleensä sokeritta. Matekupin kiertäessä kaveriporukassa sokerin lisääminen tai lisäämättä jättäminen kirvoittaa vilkasta keskustelua ja luo oman ulottuvuutensa tähän virtuaaliaikaa edeltäneeseen sosiaalisen verkoston muotoon.

Matekuppi sopii käteen ja termoksellinen kuumaa vettä sitä varten kehittyneeseen kainalokuoppaan. Asuinalueelta Montevideon keskustaan suunnanneessa linja-autossa kyltti kielsi maten juomisen matkan aikana, mutta motoristit voivat vapaasti liikennöidä yhdellä kädellä ajaen ja liikennevaloissa matekuppinsa täyttäen.  Kahvi tai tee käy ruoan päätteeksi, mate käy aina.

Playas del Uruguay, mate y the Best Stew of the world

Lauttamatka Buenos Airesista Uruguaihin vei puolitoista tuntia. Matkan aikana saattoi vaeltaa tax free -myymälöiden helisevien hajustepullojen lomassa, seurata espanjaksi tekstitettyä amerikkalaista(?) koomikkoa aiheenaan naisten aivot, lukea kirjaa tai katsella sedimenttisen kaakaonruskeaa Río de la Plataa. Määritelmästä riippuen kyseinen vesistö on joko lahti, oma Atlantista erottuva pienoismerensä tai maailman levein joki (leveimmillään reilut 200 km). Paikalliset suosinevat jälkimmäistä.

Colonia del Sacramento on yksi Uruguain vanhimmista kaupungeista. Se on perustettu ainakin 1680 vuonna, yhtensä historian aikana kolmiseen kertaan ja ollut vuorotellen portugalilaisten ja espanjalaisten hallussa. Alle kolmenkymmenentuhannen asukkaan lisäksi kaupungissa risteilee erityisesti kesäisin turisteja. Jahtiklubeja, vanha kaupunki, suomalaista aurinkoenergiatekniikkaa sisältävä majakka. Mosaiikkimuseo oli kiinni, vaelsimme paleontologiseen ihmettelemään glyptodontteja, megatheriumeja ja kolibrin munia palmujen, kivien ja hioutuneiden lasinpalojen täyttämiä hiekkarantoja pitkin. Matkalla kiersimme hetken hylättyä härkätaisteluareenaa.

Linja-auto vei Montevideoon tarkalleen kahdessa ja puolessa tunnissa.  Noin yhden ja kolmannesmiljoonan asukkaan pääkaupungissa asuu kolmannes sieväkokoisen Uruguain väestöstä. Keskustassa tutustuimme Artigasin hämyisän mausoleumin jälkeen valtionpankin kolikkomuseoon ja kaupungin vanhaan korttelistoon.  Kaduilla leijailleen savun lähteeksi selvisi Mercado del Puerto -kauppahalli, jonka asadon (erilaisin tavoin grillissä valmistetun lihan) valmistamiseen käytettävät avotulet olivat mahtaisasti esillä. Hehkuvia lämpölamppuja oli varmistamassa tunnelmaa ja savu leijui korkealla lasi-ikkunaisessa katonrajassa. Asadoon on tutustuttu myös Buenos Airesissa ja reissulla koilliseen, ulkogrillin rakentaminen on näemmä Uruguaissakin pihanomistajan ensimmäinen huoli.

Montevideosta löytää halutessaan paljon kirjakauppoja. Yleisenä ja mieleisenä erikoisuutena on käytettyjen ja käyttämättömien kirjojen sekoittaminen keskenään samaan hyllyyn. Kirjoja löytyi myös keskustan Tristán Narvaja -kävelykadulle sunnuntaisin levittäytyvältä torilta mehikasvien, kanojen, postimerkkien, koiranpentujen, marsujen, vihannesten, antiikin, postimerkkien, kiinalaisen kaikenparantavan voiteen, mosaiikkilaattojen, käytettyjen kaukosäätimien vaikuttavan valikoiman, kylpyhuoneen peilikaappien, ponchojen, neulottujen housujen ja venäjänkielisen Japaninmerta esittelevän postikorttikokoelman lisäksi. Päivänpaisteisilla kujilla pitäytymisestä huolimatta torilla jouduttiin torta fritan eli lehmän ihrassa uppopaistetun ohuen taikinaletun uhriksi.

Montevideon lähistöllä tarkastettiin kaksi yksityisesti rakennutettua linnaa (Pittamiglio  ja sokeripalana tunnetun Uruguain korkeimman [300 m kuulemma] mäen vieressä sijaitseva Castillo de Piriá). Talvinen Piriápolis oli autio ja hyytävä, ohut hiekkainen rantakaistale oli tuulessa kuohuvan meren vallassa. Edellisviikolla oli ollut kahdenkymmenen asteen lämmöt. Punta del Este on suosittu hiekka- ja kalliorantakaupunki. Täällä Río de la Plata vaihtuu mereksi ja veden väri on sen mukainen. Laskevan auringon kylmyydessä vierailtiin vielä Pablo Atchugarryn patsaspuistossa. Myöhemmin kuorittiin pekaanipähkinöitä.

Museomoneus

Arvoisan M. Rogbergin paneutuessa sivukaupalla teattereihin ja Argentiinan mittavaan elokuvateollisuuteen ainakin nykyisen Buenos Airesin museot ja näyttelyt ovat oikeuttaneet olemassaolonsa.  Seuraa valintansa tehneisiin lukijoihin hutiosuva kosto syynään Rogbergin sokea monologi esittävästä taiteesta.

Matkailijoiden parveilualueen lähellä sijaitseva Benito Quinquela Martínin kotimuseo pastellinsävyisine seinineen ja pianoineen suuntaa ikkunansa taktisesti satamaan, jonka toiminnot siirtyivät maalarin kuvallisiin tuotoksiin. Kansallismuseoon, kuten joihinkin muihinkin museoihin, on vapaa pääsy. Sen lisäksi että kaksikerroksinen mutta aikaavievä museo on kotimaisten taiteilijoiden töiden ohella syönyt sisäänsä Rodinin jännittyneitä patsaita, Monetin väri- ja valokuvauksia ja pakollisen annoksen raukeasti kylpeviä naisia, piilottelee se uumenissaan kirjavalikoimaa, joka kehuu olevansa maan suurin ja kattavin visuaalisen taiteen kirjasto. Ensimmäisellä kerralla kansallismuseon ilmiinnyttyä tutustumiseen oli aikaa parisenkymmentä minuuttia, nyt uudemman kerran erityisesti museota varten liikkeellelähdettyä sattumalta löydettyyn piilokirjastoon olisi ollut aikaa tutustua ylenpalttiset kymmenen minuuttia, mutta sormia naputteleva kirjastosetä varhensi mentaalista sulkeutumisaikaa lähes viidellä minuutilla. Vierailuhetkellä museon vaihtuvana näyttelynä oli kokoelma eteläamerikkalaista taidetta. Nykytaiteen museo oli perinteisen outo vankinaan tanssiva performansseilija. Maistiainen kineettisestä taiteesta eli moottorin kiemurtelemaan ja värähtelemään saamasta metalliliuskasta pysäytti maailman. Museon alakerrassa oli vierailun liikkeellepanija eli yhteistyössä saksalaispankin kanssa paikalle raahattu näyttely piirroksia, maalauksia ja grafiikkaa. Kaupungin ilmeikkäät patsaat ja lukuisat veistosnäyttelyt ovat herättäneet yleismerkityksellisen kiinnostuksen patsaisiin. Luonnontieteellinen museo oli laaja, sisälsi polskivia kaloja, ilahduttavan kokoelman bivalvioita ja fossiilijäljennöksiä, museon mahtavaoviseen kirjastoon laskettiin sisään vain vihkiytyneet tutkijat. Kissat paistattelivat päivää museon portailla fossiloituneen puunrungon vieressä samaan tapaan kuin hellyydenkipeät katit kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tecnópolis on valtion vuosittain järjestämä vierailijoille maksuton ulkoilma-Heureka, joka aukeni päivä pari sitten ja jatkaa vuoden loppuun. Paikoin pisteet olivat vielä rakentumassa, mutta jo nyt tarjolla oli motorisoituja dinosauruksia, kiipeilyseinä, skeittipuisto, kestävää kehitystä esitteleviä energiatehokkaita taloja ja energiapisteitä, sosiaaliekonomian vierailevia toimistoja, näytöksiä, kirjatori, kivinäytteitä, maanjäristämö, akvaario, hulppea asumiskelpoinen junavaunu 1910-luvulta kivisine tulisijoineen, lentokone, pienoisrobottien ohjaamista, mutantteja, bioteknologiaa, bakteereja ja maatilaeläimistöä.

Ropas mojadas en el país generoso

Kaksitoista tuntia ja yhdeksänsataa kilometriä taittuivat kaksikerroksisen linja-auton upottavilla, leveillä ja lähes vaakatasoon säädettävillä penkeillä lentokoneateriaa mössöttäen.

Koillisessa Corrientes-maakunnassa sijaitseva kylä elää perusoletuslehmien lisäksi puusta, mate-juomasta ja hevosista. On eukalyptus- ja mäntyistutuksia, teillä ajelee rekkoja lastinaan matepuun lehtiä ja matetehtaiden lisäksi aiheeseen perehdyttäviä museoita on riittämiin. Hevoset ovat yleinen kulkuväline ja itsenäisyyspäivänä kylätapahtumana oli jotakin hyvin rodeon kaltaista. Kylän kirjasto tarkastettu ja todettu asialliseksi.

Paraná-joen muinaisten kulkuväylien jälkeensä jättämä Esteros del Iberá -kosteikko on kuningaskalastajien, haikaroiden ja muiden lintujen, kapybarojen, kaimaanien, heinikon ja kelluvien kasvilauttojen kokonaisuus. Aluetta selattiin hiljaisesti ja rauhallisesti liikkuneesta moottoriveneestä kuunnellen oppaan ekoturistisia tulevaisuudensuunnitelmia. Ajomatkalla kosteikkoalueelle vietiin perille läheiselle maatilalle lähetys, jota kuljettanut auto oli juuttunut mutaan. Tiet ovat hyviä ja monin paikoin päällystettyjä, mutta osissa maakuntaa esiintyvä punainen maa (tierra colorada) pölyää kuivana ja märkänä saippuoi tien liukkaaksi mudaksi. Maa myös värjää kaiken mahdollisen lahkeista autoihin ja koiriin. Kosteikkoa ympäröi pampalta vaikuttava ruohotasanko, joka lehmälaidunnuksesta huolimatta on tarpeeksi luonnontilainen nanduillekin.

Maakunnassa riittää jesuiittaraunioita, laskevassa auringossa Santa Marian viidakkoisilla raunioilla kuunneltiin tukaaneja ja katseltiin epifyyttejä, seuraavana päivänä vieraillut San Ignacíon mahtipontiset jäännökset rappeutuivat sitruspuiden varjossa. Mandariininen, appelsiinien ja sitruunoiden poimiminen autiotalojen pihapuista tuntuu hauskalta. Horacio Quirogan kotimuseo katsastettin ja käytiin polskimassa ilmeisimmin geotermisellä energialla lämpiävissä vesissä lepakoiden läpistellessä täysikuun valottomassa valossa.

Brasilian rajalla pauhuavia Iguazú-kansallispuiston putouksia lähestytään maitse polkuja pitkin, vesitse kiertoajeluveneillä ja ilmateitse helikopterein. Vetonauloja syrjäisempi subtrooppinen viidakko sirisi kuin T. Marentin Maailman sademetsät -kirjan liiteäänilevy, lisänä oli kahdenkymmenen viiden celsiusasteen talvilämpötila. Linnut huhuilivat, muurahaiset olivat kahden ja puolen senttimetrin pituisia ja tavanomaisen kokoisia mutta myrkyllisen värisiä perhosia lepatti polun varren kukinnoissa. Yksittäisiä pieniä kädellisiä ruokaili puiden latvustossa, ulostehyökkäyksiltä onneksi vältyttiin. Muina nisäkkäinä vilisi valkokuonokoateja vilkkailla evästaukopaikoilla. Sammalet, jäkälät ja sienet olivat hauskoja. 

Vamos Argentina

Argentiina–Belgia-ottelun seitsemännen minuutin maali kuului sateisena lauantaina huoneeseen ei pelkästään televisiovälitteisenä selostuksena vaan myös ympäröivistä rakennuksista kantautuvana huutona, jota vahvistettiin soittamalla torvia kadun liikenteessä. Kisoista on vaikea olla välittämättä varsinkaan, jos käyttää julkisia liikennevälineitä. Vaikka bussit, junat ja metro kulkevat, kannattaa ruuhkia ennakoida pelien avulla. Opiskelijoiden luennot saattavat päättyä aiemmin erityisesti kotijoukkueen pelien edellä, ja vieraillussa yliopistossa osa oppilaista ja professoreista osoitti tukeaan pukeutumalla pelipaitaan. Auditoriota hyödynnetään pelikatsomona ja vapaalla jalalla olevat voivat seurata pelejä kahteen keskustan puistoista sijoitetuilta näytöiltä. Jos on kiire eikä rauhassa istuskeluun ole aikaa, ei hätää: informaatiovirta pelien käänteistä ei katkea kadunkulmien myyntikioskien radioiden ja pienten televisioiden ansiosta. Toripäivänä oli eräänkin ravintolan ikkunan eteen kerääntynyt joukko katselemaan lasin läpi ravintolan seinän televisioruudussa näkynyttä ottelua. Jos pistäytyy ravintolaan otteluiden aikaan, ruokaa kyllä saa, mutta ruutua pälyilevien työntekijöiden huomiosta saa kilpailla. Katukuva on vaaleansinivalkoinen, kisoihin liittyvistä mainoksista ei ole pulaa ja lippuja roikkuu asuntojen parvekkeilla kliiviat ja kärsimyskukat taustanaan. Liikennevaloissa tienaavien jonglöörien ja tuulilasinpesijöiden joukossa kulkee oheistuotekaupustelijoita. On myös ylpeänä esitelty lehdykkää, johon täyttää otteluiden tulokset kisojen edetessä.

Vastaus on dulce de leche

Rogberg ei liiemmin käsittele ruokaa. Aikoja maassa oleilleena hänkin kuitenkin jaksaa mainita lihan keskeisyydestä ruokavaliossa. Koska on karjaa, on myös lihaa ja maitoa. Leikkeiden, pihvien ja kanan lisäksi grillissä kypsyvät choripan, suolainen yrttisekoitteinen makkara ja morcilla, verestä valmistettu tutunoloinen makkara, jonka makea versio sisältää toisinaan pähkinöitä tai kookkaita meheviä rusinoita.  Suurimman kotimaisen, tosin lihakauppana aloittaneen ja tuotevalikoimaansa hiljalleen laajentaneen supermarkettiketjun lihaosasto tarjoaa kattavasti pihvejä ja sisälmyksiä, kalafileet löytyivät puolenmetrin levyisestä pakasteallaslohkosta. Tarinan mukaan lehmiä ei leudon talven vuoksi suljeta lainkaan navettaan. Kaupassa ei ole valmiita lihapullia, ne valmistetaan kotona käsityönä.

Täytetyt voitaikinataskut, empanadas, ovat karjalanpiirakan kokoisia ja sisältävät jauhelihaa, vihanneksia tai mitä vain. Täyttövalmiita tuoreita taikinalevyjä on ostettavissa. Olemassaon myös makea versio täytteenään joko keltaista bataatista tai punaista kvittenistä valmistettua, kiinteää marmeladia. Toisinaan makea kuori on valmistettu lehtitaikinasta, jolloin se muistuttaa veistoksellista ruusun kukintoa. Marmeladeja lohkotaan myös paksuiksi siivuiksi syötäväksi jälkiruokana erilaisten juustojen kanssa. ”…ett överflöd av marmelader, dulces, som smakar härligt till ost.”

Valikoiman makeita leivonnaisia, facturas, voi hakea lukuisista pienistä leipomoista. Niiden joukossa on usein churritoja, eli uppopaistettuja dulce de leche -täytteisiä, toisinaan paksulti suklaakuorrutettuja ja varmuuden vuoksi sokerisateella viimeisteltyjä kapean pitkittäisuurteisen lieriön muotoisia leivosmunkkeja. Ainakin kolmekymmentä vuotta toiminut, päivittäin auki oleva pieni perheyritys on erikoistunut niiden valmistamiseen, ja makean perään olevia jonottaa korttelin kulmaukseen asti erityisesti juhlapäivien aamuna. Hiljaisena päivänä putiikissa käydessa työntekijöitä näkyi kahdessa polvessa, perheen aikuiset pojat uppopaistelivat seuratessaan samalla jakkaralle asetetusta televisiosta Brasilia-Chile-ottelua. Sen lisäksi, että dulce de leche – pohjimmiltaan maidosta ja sokerista kokoonkeitetty vaaleanruskea makea tahna, jota nykyisin saa kaupoista lisäainein kohennettuna – sopii kaikkien makeiden leivosten sisään, sitä levitetään keksien ja leivän päälle, syödään muiden makeiden jälkiruokien (kuten munasta, maidosta ja sokerista uunissa paistetun flanin) seurassa tai lusikoidaan suoraan purkista. Jäätelömyymälöissä, jotka eivät talveksi pakene minnekään vaan toimivat kiinteiden rakennusten liiketiloissa, erilaisille dulce de leche -makutyypeille on toisinaan varattu oma osastonsa.

Hedelmien ja vihannesten maahantuonti on vähäistä. Omena, päärynä, viinirypäle, kvitteni ja sitrukset kuten mandariini ja greippi ovat kotimaisia. Joillain alueilla mandariinit kuulostavat muodostavan samanlaisen ongelman kuin jokasyksyinen omenasato Suomessa.  Pohjoisessa kasvatetaan banaania ja kiiviä, vaikkakin osan aikaa vuodesta niitä tuodaan maahan pohjoisempaa. Kesäisin tarjolla on mansikkaa. Vihanneksista ja pavuista valmistuu muhennoksia, kastikkeita ja täytettyjä munakoisoja. Maniokkia käytetään esimerkiksi chipan, pienten, rapeakuoristen ja juustoisten leipäpyöryköiden valmistamiseen. Kasviksia myyvät monet pienet putiikit.

Laikkuiset plataanit

Talvessa kukkivat kiinanruusut, kliiviat ja kolibrikukat. Mandariinipuut notkuvat, myös nyt lehdettömässä paratiisipuussa on hedelmää samoin kuin pullokapokkipuussa, jonka kuorta puhkovat tyveltään jopa pari-kolme senttimetriä leveät ja parhaimmillaan samanpituiset torahampaat ja jonka riippuvat hedelmät pitävät sisällään puuvillamaista hahtuvaa. Nimettömäksi jäänyt, ruskettuineita lehtiään varistava puu kuivine hedelmäkotineen näyttää siltä, kuin joulukoristepallot olisi unohdettu kerätä laatikkoon varastoon. Neidonhiuspuut ovat juuri varistaneet lehtensä ympärilleen kirkkaaksi vaaleankeltaiseksi massaksi. Puistoissa kasvavat magnoliat, huiskeat palmut, tuoksuvalehtiset eukalyptukset ja kouristelevaoksaiset, voimakkaan sinivioletein kukin keväisin kukkivat jakarandat. Puutarhojen kukintatilanne näyttää usein siltä, kuin ne elisivät Suomen kesää. Havupuiden neulaset ovat pitkiä.

Toisinaan puu on peikonlehtikasvuston peitossa, joskus epifyyttinä on hirvensaniaista tai pesäraunioista. Anopinkielen paikka on ulkopuutarhassa. Limoviikunat ja liuska-araliat kasvavat rajoitta mittoihinsa. Tienvieruspuiden juurella kasvavat rahapuut. Kaktukset ja muut mehikasvit viettävät talvilepoaan parvekkeella orkideoiden seurassa. Kasvitieteellisessä puutarhassa mustarunkoisiin, pieniin, valon siivilöimiin kasvihuoneisiin ei ollut pääsyä, mutta pienimpiä kaktuksia ja lihansyöjäkasveja lukuun ottamatta suurin osa kasvannaisista elääkin ulkoilmassa.

Kostea talvi

”Jag undrar om det på denna jord finns en storstad så beroende av väder och vind som Buenos Aires.” Vaikka kaupunkien keskinäiset kokosuhteet lienevät muuttuneet ja Rogbergin kuvailu muutenkin kuulostaa houkuttelevasti liioitellulta (mikä tosin saattaa olla vain horjahdus kuluneiden ilmausten käyttöön, ja siinä me kaikki olemme samassa veneessä), ei ainakaan talvea kannata liiemmin aliarvioida. Myös Rogberg muistaa mainita, ettei kaupungin nimi liity paikallisiin ilmoihin, ja vuodenaikaa yksilöimättä hän antaa ymmärtää niin lämpötilan kuin sateisuuden vaihtelevan aamun ja illan välisen lyhyemmän ajanjakson välillä huomattavasti huolimatta kaupungin rannikkoisuudesta, mikä puolestaan johtaa työläisiin pukeutumisoptimointeihin. Robgerg myös kuvaa talvikosteuden käyvän luihin ja ytimiin, mistä myös valuutanvaihtaja Tampereella tiesi varoittaa. Vaikka kosteutta on toistaiseksi ryydittänyt miellyttävän lämmin, viileähkö tai hyytävä ilma, tuuli on kautta linjan ollut viilentävää. Aamuisin ennen yhdeksää on hengitys aamuna muutamana höyrynnyt, ja nyt vuoden pimeimpään aikaa hämärtyminen alkaa pian iltaviiden jälkeen ja pimeää tulee nopeasti. Sitten taas kesäisin lämpötila voi nousta lähelle neljääkymmentä celsiusastetta.