Lauttamatka Buenos Airesista Uruguaihin vei puolitoista tuntia. Matkan aikana saattoi vaeltaa tax free -myymälöiden helisevien hajustepullojen lomassa, seurata espanjaksi tekstitettyä amerikkalaista(?) koomikkoa aiheenaan naisten aivot, lukea kirjaa tai katsella sedimenttisen kaakaonruskeaa Río de la Plataa. Määritelmästä riippuen kyseinen vesistö on joko lahti, oma Atlantista erottuva pienoismerensä tai maailman levein joki (leveimmillään reilut 200 km). Paikalliset suosinevat jälkimmäistä.
Colonia del Sacramento on yksi Uruguain vanhimmista kaupungeista. Se on perustettu ainakin 1680 vuonna, yhtensä historian aikana kolmiseen kertaan ja ollut vuorotellen portugalilaisten ja espanjalaisten hallussa. Alle kolmenkymmenentuhannen asukkaan lisäksi kaupungissa risteilee erityisesti kesäisin turisteja. Jahtiklubeja, vanha kaupunki, suomalaista aurinkoenergiatekniikkaa sisältävä majakka. Mosaiikkimuseo oli kiinni, vaelsimme paleontologiseen ihmettelemään glyptodontteja, megatheriumeja ja kolibrin munia palmujen, kivien ja hioutuneiden lasinpalojen täyttämiä hiekkarantoja pitkin. Matkalla kiersimme hetken hylättyä härkätaisteluareenaa.
Linja-auto vei Montevideoon tarkalleen kahdessa ja puolessa tunnissa. Noin yhden ja kolmannesmiljoonan asukkaan pääkaupungissa asuu kolmannes sieväkokoisen Uruguain väestöstä. Keskustassa tutustuimme Artigasin hämyisän mausoleumin jälkeen valtionpankin kolikkomuseoon ja kaupungin vanhaan korttelistoon. Kaduilla leijailleen savun lähteeksi selvisi Mercado del Puerto -kauppahalli, jonka asadon (erilaisin tavoin grillissä valmistetun lihan) valmistamiseen käytettävät avotulet olivat mahtaisasti esillä. Hehkuvia lämpölamppuja oli varmistamassa tunnelmaa ja savu leijui korkealla lasi-ikkunaisessa katonrajassa. Asadoon on tutustuttu myös Buenos Airesissa ja reissulla koilliseen, ulkogrillin rakentaminen on näemmä Uruguaissakin pihanomistajan ensimmäinen huoli.
Montevideosta löytää halutessaan paljon kirjakauppoja. Yleisenä ja mieleisenä erikoisuutena on käytettyjen ja käyttämättömien kirjojen sekoittaminen keskenään samaan hyllyyn. Kirjoja löytyi myös keskustan Tristán Narvaja -kävelykadulle sunnuntaisin levittäytyvältä torilta mehikasvien, kanojen, postimerkkien, koiranpentujen, marsujen, vihannesten, antiikin, postimerkkien, kiinalaisen kaikenparantavan voiteen, mosaiikkilaattojen, käytettyjen kaukosäätimien vaikuttavan valikoiman, kylpyhuoneen peilikaappien, ponchojen, neulottujen housujen ja venäjänkielisen Japaninmerta esittelevän postikorttikokoelman lisäksi. Päivänpaisteisilla kujilla pitäytymisestä huolimatta torilla jouduttiin torta fritan eli lehmän ihrassa uppopaistetun ohuen taikinaletun uhriksi.
Montevideon lähistöllä tarkastettiin kaksi yksityisesti rakennutettua linnaa (Pittamiglio ja sokeripalana tunnetun Uruguain korkeimman [300 m kuulemma] mäen vieressä sijaitseva Castillo de Piriá). Talvinen Piriápolis oli autio ja hyytävä, ohut hiekkainen rantakaistale oli tuulessa kuohuvan meren vallassa. Edellisviikolla oli ollut kahdenkymmenen asteen lämmöt. Punta del Este on suosittu hiekka- ja kalliorantakaupunki. Täällä Río de la Plata vaihtuu mereksi ja veden väri on sen mukainen. Laskevan auringon kylmyydessä vierailtiin vielä Pablo Atchugarryn patsaspuistossa. Myöhemmin kuorittiin pekaanipähkinöitä.
No comments:
Post a Comment