Ropas mojadas en el país generoso

Kaksitoista tuntia ja yhdeksänsataa kilometriä taittuivat kaksikerroksisen linja-auton upottavilla, leveillä ja lähes vaakatasoon säädettävillä penkeillä lentokoneateriaa mössöttäen.

Koillisessa Corrientes-maakunnassa sijaitseva kylä elää perusoletuslehmien lisäksi puusta, mate-juomasta ja hevosista. On eukalyptus- ja mäntyistutuksia, teillä ajelee rekkoja lastinaan matepuun lehtiä ja matetehtaiden lisäksi aiheeseen perehdyttäviä museoita on riittämiin. Hevoset ovat yleinen kulkuväline ja itsenäisyyspäivänä kylätapahtumana oli jotakin hyvin rodeon kaltaista. Kylän kirjasto tarkastettu ja todettu asialliseksi.

Paraná-joen muinaisten kulkuväylien jälkeensä jättämä Esteros del Iberá -kosteikko on kuningaskalastajien, haikaroiden ja muiden lintujen, kapybarojen, kaimaanien, heinikon ja kelluvien kasvilauttojen kokonaisuus. Aluetta selattiin hiljaisesti ja rauhallisesti liikkuneesta moottoriveneestä kuunnellen oppaan ekoturistisia tulevaisuudensuunnitelmia. Ajomatkalla kosteikkoalueelle vietiin perille läheiselle maatilalle lähetys, jota kuljettanut auto oli juuttunut mutaan. Tiet ovat hyviä ja monin paikoin päällystettyjä, mutta osissa maakuntaa esiintyvä punainen maa (tierra colorada) pölyää kuivana ja märkänä saippuoi tien liukkaaksi mudaksi. Maa myös värjää kaiken mahdollisen lahkeista autoihin ja koiriin. Kosteikkoa ympäröi pampalta vaikuttava ruohotasanko, joka lehmälaidunnuksesta huolimatta on tarpeeksi luonnontilainen nanduillekin.

Maakunnassa riittää jesuiittaraunioita, laskevassa auringossa Santa Marian viidakkoisilla raunioilla kuunneltiin tukaaneja ja katseltiin epifyyttejä, seuraavana päivänä vieraillut San Ignacíon mahtipontiset jäännökset rappeutuivat sitruspuiden varjossa. Mandariininen, appelsiinien ja sitruunoiden poimiminen autiotalojen pihapuista tuntuu hauskalta. Horacio Quirogan kotimuseo katsastettin ja käytiin polskimassa ilmeisimmin geotermisellä energialla lämpiävissä vesissä lepakoiden läpistellessä täysikuun valottomassa valossa.

Brasilian rajalla pauhuavia Iguazú-kansallispuiston putouksia lähestytään maitse polkuja pitkin, vesitse kiertoajeluveneillä ja ilmateitse helikopterein. Vetonauloja syrjäisempi subtrooppinen viidakko sirisi kuin T. Marentin Maailman sademetsät -kirjan liiteäänilevy, lisänä oli kahdenkymmenen viiden celsiusasteen talvilämpötila. Linnut huhuilivat, muurahaiset olivat kahden ja puolen senttimetrin pituisia ja tavanomaisen kokoisia mutta myrkyllisen värisiä perhosia lepatti polun varren kukinnoissa. Yksittäisiä pieniä kädellisiä ruokaili puiden latvustossa, ulostehyökkäyksiltä onneksi vältyttiin. Muina nisäkkäinä vilisi valkokuonokoateja vilkkailla evästaukopaikoilla. Sammalet, jäkälät ja sienet olivat hauskoja.