Opinnot

Instituutin päärakennus.

Edessänne komeilee Arktinen taiteen ja kulttuurin valtion instituutti (käänsin ihan itse). Laitokseen mahtuu muun muassa laulua, tanssia, musiikkia, maalausta, grafiikkaa ja suunnittelua grafiikan, vaatteiden ja sisustuksen saralta. Instituutin toistaiseksi lyhyt kymmenvuotinen taival näkyy rakennuksen ulko- ja sisäpuolisena uutuutena. Huomiota pyydetään kiinnittämään instituutin edelläkävijyyteen niityn ylläpitäjänä ja sitä myöten kaupunkiluonnon monimuotoisuuden nostattajana.

Instituutti vastaanottaa kävijänsä hienostuneesti, sillä heti sisäänkäynnin vasemmalla puolella on syvennys, jonka puupenkille voi istahtaa katselemaan pöydälle lankeavassa valossa kylpeviä pieniä huonekasveja ja niiden pistokkaita. Tai voisi, jos poukama ei olisi kovin monen muunkin mieleen. (Onneksi ihasteltavia kasveja löytyy ympäri rakennusta ikkunoiden ja tasojen luota. Eivätkä nämä kasvit ole muovisia tai edes luonnottoman moitteettomassa kunnossa, vaan purkeissa lilluvia varsia vesijuurineen, ahavoituneita ahkeraliisoja ja pieniä palmuja, joista näkee että ne ovat joutuneet kauas kotimaastaan. Kasvien vieressä on usein kasteluvettä hapettumassa viiden litran tölkeissä, jotka aiemmin ovat olleet koteja kaupasta ostetulle juomavedelle.) Kuvauksen vinoutuneisuudesta huolimatta ensimmäisessä kerroksessa on toki muutakin kuin pikkuparatiisi, nimittäin vaatesäilö ja tietysti portaikon päistä se alempi. Kuramattoja ei ole, mikä saa säälimään siivoojia mutta ilahtumaan instituutin tekemisestä osansa työllisyyden eteen.

Leveän portaikon seinää koristaa ornamentein kuvioitu maalaus porosta, jonka sarvista versova oksisto saattelee kulkijan toiseen kerrokseen. Portaiden nousua siivittävät myös ovenkarmien ja palohälytysnappirasian päälle keikkumaan maalatut pikkulinnut. Muutoin käytävien seinillä riippuu oppilastöitä, kuten öljyvärimaalauksia, grafiikkavedoksia ja julisteita. Käytävillä myös kaikuu laulu ja esiintymispukuisia tanssijoita kirmaa paikasta toiseen. Ruoan (rasvan) tuoksu on jatkuva, sillä toisessa kerroksessa sijaitseva ruokala aloittaa toimintansa tarjoamalla jo aamupalaa, ja tuoksu leviää aina viidenteen eli ylimpään kerrokseen saakka. Ylimmästä kerroksesta voi kaiteen yli keikkuen katsella kolmannen kerroksen valtavaa, puista ja hopeanväriseksi maalattua karttaa arktisista alueista.

Perspektiivin ja teknisen piirtämisen luokkahuone.

Graafisen suunnittelun opetustilat sijaitsevat pääosin viidennessä kerroksessa. Opetusryhmät pysyvät samoina kaikilla tunneilla, mutta vaihto-opiskelija seilaa eri ryhmien välillä valitsemiensa oppiaineiden perässä. Perspektiiviin ja tekniseen piirustukseen tutustutaan huoneessa, jota pienempää ei insituutista toistaiseksi ole löytynyt. Tottumattomassa hilpeyttä herättäen opettaja usein sanelee päivän teoriaosuuden kirjasta ja oppilaat kirjoittavat perässä, minkä jälkeen aletaan piirtää. Tässä vaiheessa yleensä itsellekin valkenee, mistä on kyse.

Julisteiden ja yritysten visuaalisen ilmeen suunnittelun luokkahuone.

Yllä olevassa luokassa ovat julisteiden ja yritysten visuaalisen ilmeen suunnittelun tunnit. Paperiluonnostelun jälkeen työskentely on koostunut tietokoneella istumisesta ja ystävystymisestä coreldrawin ja photoshopin kanssa. Tunneille saavutaan puolikin tuntia ilmoitettua alkamisaikaa myöhemmin, mikä aluksi hämmästytti. Toisaalta kyse on projektityöskentelystä, joten mahdollinen aikaansaamattomuus tunneilla korvataan työskentelemällä kotona ilman ohjausta. Lisäksi istunnot ovat useita tunteja kerrallaan, kukapa niitä jaksaisi...

Sivusisäänkäynnin portaikko.

Lukukauden alkamisen kunniaksi järjestettiin paloharjoitus. Palokuntakin saapui paikalle. Kolmannen vuosikurssin opiskelijoille tämä kuulemma oli ensimmäinen kerta, eli ohjelmanumero ei ole ainakaan jokavuotinen, ja urhoolliset palomiehet paloautoineen päätyivät kuvina moneen iPhoneen ja iPadiin.. Kuva on sivusisäänkäynnin kierrekäytävästä harjoitusten loputtua palomiesten kerätessä sammutusvarusteita ja oppilaiden palatessa tunneille.

Piirustuksen ja maalauksen opetustilaa.

Piirustusta ja maalausta opiskellaan parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä päärakennukselta. Tilat ovat vanhat ja tunnelmalliset ja käytävän lattia kumpuilee hauskasti. Boheemius väheni lämmityksen käynnistyttyä kolmannella viikolla, mitä ennen työskenneltiin ulkotakit päällä. Instituutin etätoimipisteistä tämä on erityisen varusteltu, sillä rakennuksessa on vessat. Vessapaperia ei ole, mutta eipä sitä ole päärakennuksessakaan (jossa saippuaa riitti lukukauden ensimmäisiksi päiviksi).

Opetuskieli on venäjä, mikä onneksi ei ole muodostunut suureksi ongelmaksi. Toki se, että monilla tunneilla pääpaino on piirtämisessä ja mallin perässä tekemisestä, vaikuttaa. Toisaalta opettajan puheestakin ymmärtää ilahduttavan paljon. Venäjää pääsee harjoittelemaan muutenkin runsaasti, sillä harva osaa englantia, mutta moni tulee herkästi juttelemaan instituutin ainoan vaihto-opiskelijan kanssa. Kuukauden jälkeen kanssaopiskelijat ovat tulleet mukavan tutuiksi ja kaveripiiriä muodostunut.

Putkia, teitä ja kuoppia

Jakutskissa risteilee maanpäällisten vesiputkien verkosto. Vieretysten kulkevat lämmitys- ja juomavesiputket ovat taivasalla ilmeisesti siksi, että maan povessa ne rikkoutuisivat maan jäätyessä. Kaasuputket kuitenkin kulkevat sekä maan alla että päällä. Katukeskustelut putkistoja huoltavien työmiesten kanssa taitavat olla näytöksiä, joita eräskin samaa tahtia hieman edelläni kulkenut nuori poika katsoi aiheelliseksi jäädä seuraamaan.

Putkistot ylittävät autotiet portteina.

Vesiputkistot eivät yllä kaikkiin talouksiin. Oheisesta tienristeyksen vesipisteestä saa käyttö- ja juomavetensä läheinen asuinalue omakotitaloineen. Vesipisteellä käydään sekä täyttämässä takakontillinen kanistereita että siemaisemassa janoon, kuten eräs paikalle kavereineen pyöräillyt miehenalku.

Viemäröinti on paikoin avointa, paikoin laatoin tai kalterein katettua kanaalia. Kaivonkansiakin kyllä löytyy. Ränni kulkee kursailematta jalkakäytävän päällä kuvan oikeassa yläkulmassa.

Auto- ja kävelytiet ovat kunnoltaan moninaiset. Suoranaisten asfaltissa olevien reikien lisäksi joutuu huomioimaan, kuinka korkealle jalkansa nostaa ja mihin sen laskee, sillä kulkuväylillä on jos jonkinmoisia esteitä, koukkuja, lohkeamia ja epätasaisuuksia. Kovin vaivalloista ja ajatustyötä vaativaa tasaisiin asfalttipintoihin tottuneelle.

Ammottavat aukot vaanivat huoletonta kulkijaa.

Asfalttiteiden vierustat ovat usein hiekkaisia, ja keskustan ulkopuolella yleistyvillä hiekka- ja sorateillä pöly vasta lentääkin. Sade tietysti raikastaa ilmaa, mutta näkyy mudassa vaeltavien kengissä ja housunlahkeissa. Sade myös vaikuttaa huomattavasti reitteihin: samainen kadunkulma, mistä eilen vielä pääsi kuivin kengin, onkin tänään laakea mutakenttä tai lammikko. Hyvällä tuurilla voi kulkea rotvalleja pitkin, muutoin joutuu kiertämään pitkänkin matkaa tai luikkimaan autotienviertä. Paluumatkalla ongelma-kohta on usein jo joko tarpeeksi kuivunut tai siihen on ilmestynyt lankku tai vanha ovi ylikulkua varten. Kenkien vedenkestävyydestä piittaamatta lätäköt kannattaa kiertää, sillä syvyys voi olla mitä vain.

Lätäköt sanelevat ajoreitin.

Kunnostaan huolimatta jalkakäytävien laatoitukset ovat koristeellisia.
Ornamenttia, puujäljitelmää, kompassia, Hämeenkatua.

Ruokaostoksilla

Venäjällä, nälkäinen ja selviytymiskurssin opit unohduksissa? Jos päädyt hankkimaan ravintosi vaihdantatalouden keinoin, kannattaa huomioida muutamia seikkoja:

• Katso, että helposti pilaantuvat elintarvikkeet ovat viileässä. Tuoretuotteiden säilytystilojen asianmukaisuus suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna vaihtelee marketeissa, idyllisissä kivijalkakaupoissa, kauppahalleissa ja kadunvieruskojuissa. Ellei muuta, niin tuntuu mukavalta kun kylmätuotteet ovat ainakin ostohetkellä viileässä.
• Tarkista tuotteiden päiväykset. Jos kaikki parasta ennen -merkinnät ovat auttamattoman historiallisia, puntaroi tilanteen vakavuutta huomioiden tuotteen ominaisuudet suhteessa päivämäärästä kuluneeseen aikaan (viikkoja vai kuukausia). Ja suomalaisissa liikkeissä kun on toisinaan ongelmana liiallisesta varovaisuudesta ja esteettisyyshakuisuudesta johtuva haaskaus.
• Osta hedelmät ja vihannekset torilta tai niihin erikoistuneista pikkukioskeista. Marketeissa saattaa tyytyä valitsemaan syötävimmän näköiset, sillä home ja mätä eivät ole tuntemattomia tällä osastolla. Paikoittainen tummuus ei tietenkään haittaa.
• Hyödynnä pakkauksen mahdollinen läpinäkyvyys tarkistamalla, ettei tuotteessa ole mitään ylimääräistä. (Kuten ampiaista lähikaupan tattaripussissa.)
• Ole tarkkana ainesosien kanssa. Tiettyjen tuotteiden suhteen kannattaa valpastua, sillä esimerkiksi juoksevana hunajana myytävän purnukan sisältö voi koostua sokerivedestä, siirapista ja säilöntäaineista. Jos kielitaito tai kärsivällisyys selata sanakirjaa eivät riitä tuoteselosteen läpi kahlaamiseksi, voi korvikkeutta tietysti yrittää päätellä hinnan perusteella. Hunajan suhteen tietysti on lupaavaa, jos sisällysluetteloa ei ole tai se koostuu korkeintaan kahdesta sanasta.
• Unohda täysrukiinen leipä. Hyllyjen hintalappujen perusteella tarjolla voisi olla ainakin ruisjauhosekoitteista vehnäleipää, mutta toistaiseksi hyllyn sisältö on ilmeisesti ollut muuta.
• Nirsoile säilyketölkkien kanssa. Valitse kolhiintumaton yksilö. Kuitenkin esimerkiksi purkin sisäpuolen ruosteisuutta on vaikea havaita päältäpäin. Tuttujen säilöttyjen hedelmien, maissin ja papujen lisäksi peltipurkkiosastolta löytyy vihannesseoksia, kokonaisia tomaatteja ja merilevää. Myös kalasäilykkeet hämmentävät monipuolisuudellaan: tarjolla on monenmoista Mustanmeren kilohailista Tyyneltä mereltä pyydettyyn silliin, eikä lohta sen paremmin kuin tonnikalakaan ole unohdettu. Kalakantojen kestävyydestä huolehtiminen jää täysin asiasta mahdollisesti kiinnostuneen omaksi huoleksi, mutta joissakin säilykkeissä on sen sijaan ”ei gmo” -merkintä.
• Ymmärrä maitorasvan ravitsemuksellinen arvo. Vähärasvaisimmat vaihtoehdot vaikuttavat maidossa olevan 1,5 %, ja juustoissa 45 %, vaikkakin toisinaan on tarjolla 17 %:n epämääräistä suomalaista tuontijuustoa.
• Samoile, harhaile, löydä. Valikoimat ovat monin tavoin suomalaistyyppisiä, mutta sen lisäksi kaupoissa on mm. hyllymetreittäin (ohuisiin muovipusseihin pakattuja) pikkuleipiä ja runsaasti kalaa savustetuista vonkaleista kuivattuihin suolasintteihin. Pikkupurtavien osastolla perustarjontaan kuuluvat paahdetut ja suolatut, kuorimattomat auringonkukan- ja kurpitsansiemenet. Pakastealtaasta löytyy marjojen vierestä pelmenejä ja blinejä. Usein tarjolla on myös metsällinen erilajisia sieniä siististi lasipurkkeihin suljettuna.

Torien tarjonta on laaja ja laadukas. Myyjien kanssa pääsee helposti juttusille.

Markettikin kätkee ruokaa sisäänsä. Kalevan Prisman kokoisia
elintarvikeliikkeitä ei vielä ole löytynyt eikä niistä ole kuultu.

Siisti pikkuputiikki kylmätiskeineen.

Samaisen pikkuputiikin tarjontaa mieltäkiinnittävine kalatuotteineen.

Jakutsk 381 vuotta

Pitkin viikkoa aloiteltu Jakutskin syntymäpäivien vietto huipentui lauantaina ja sunnuntaina 7.-8.9. keskustan juhlallisuuksiin autoparaateineen ja vanhan kaupungin ilotulitenäytöksineen. Leninin aukiolla ohjelma alkoi jo aamupäivällä esiintymislavan tanssi- ja lauluesityksillä, joista huomio puolenpäivän tienoilla siirtyi Lafkamira-penkinmaalauskisaan. Aukiolle järjestetyt kymmenet penkit saivat Jakutskista ja lähikylistä kerääntyneiden taiteenharrastajien käsittelyssä uuden ilmeen aiheinaan valtaosin luonto, tarusto ja perinteinen elämäntapa. Päivän mittaan penkkeihin hahmottui koristekuvioiden ja abstraktien sielunmaisemien ohella muun muassa mammutteja, revontulia, kotakyliä, jakutianhevosia ja poroja. Maalauskilpailun intensiivisimmän aloituskiinnostuksen laannuttua tanssiesitykset lavalla jatkuivat äänentoistolaittein terästetyn munniharpun säestämänä. Sitten lavalle asteli nuorehko prinsessa laulamaan parin kappaleen verran hyvin perinteisen kuuloisesti, minkä jälkeen oli kymmenkesäisen nuorimiehen vuoro kajauttaa kirkkaalla äänellä Santa Lucian Taivaalla tähtivyö. Seuraavaksi Krokotiili Gena taustatanssijoineen valtasi lavan. Kaiken aikaa tarjolla oli poni-, hevos- ja pororatsastusta, minkä lisäksi aukion laidalla oli mahdollisuus päästä kuvaan itseä pienemmän, karvaisemman ja huolellisemmin puetun kädellisen kanssa.

Maalauskisan osallistujat työn touhussa Leninin valvoessa toimintaa taustalla.

Yhteen penkeistä hahmottui mammutti toisen sarven
kannatellessa kaupunkinäkymää, toisen kylämaisemaa.

Sininen, keltainen ja vihreä olivat suosiossa.
Penkkejä maalattiin sekä ryhmässä että yksin.

Etualassa valmis penkki. Oikealla työskentelee kisan ainoa piirtäjä, jonka mustavalkoinen
huopakynäpiirustus metsästäjästä tundralla keräsi runsaasti katseita.

Laulava prinsessa otti lavan omakseen.

Mielessä mahdollisesti lepotuokio, edellisiä vedenpitävämpi
pakosuunnitelma tai seuraava tuttipullonlutkutuskerta.

Wikitietoa Jakutiasta ja vaikutelmia Jakutskista

Itä-Siperiassa sijaitseva Jakutian eli Sahan tasavalta on Venäjän ja samalla maailman suurin itsehallintoalue. Laajuutta alueella on reilut kolme miljoonaa neliökilometriä, mikä on hieman alle kolmannes Euroopan pinta-alasta. Jakutia tuottaa runsaasti timantteja, kultaa, öljyä, kaasua, hiiltä ja uraania, ja viennin lisäämiseksi kuljetuskapasiteettia parannetaan kiireesti johtamalla kaasuputkia etelään ja Tyynelle valtamerelle, parantamalla tiestöä ja ulottamalla rautatieverkostoa uusille alueille. Vaikka Jakutian pääkaupunkiin Jakutskiin vievää valtaväylää parannetaan koko ajan, suunnitellaan sinne myös kunnollisen junaradan ulottamista. Toistaiseksi Nerjungrista kohti Jakutskia kulkeva, Tommotiin ulottuva rata on kuulemma huonokuntoinen. Kuljetusväylien parantamisen ohessa kaasu- ja kullankaivuuyhtiöt lisäävät investointejaan alueella. Suurimman yhtiön asema Jakutiassa on kuitenkin yhä timanttiyhtiö ALROSAlla.

Jakutian ilmasto on pääosin kuiva ja mantereinen, minkä vuoksi kesäisin lämpötila saattaa nousta 40 celsiusasteeseen ja talvella puolestaan laskea 60 astetta pakkaselle. Jakutskissakaan lämpötilan laskeminen 50 pakkasasteeseen ei ole epätavallista, vaikka kaupunki sijaitsee lähes samalla leveyspiirillä Helsingin kanssa. Karujen olosuhteiden ja hankalan saavutettavuuden ansiosta laajoja alueita Jakutian luontoa on säilynyt varsin koskemattomana ainakin toistaiseksi. Ikiroudasta huolimatta Jakutian maataloustuotanto on massiivista niin viljelystuotteiden kuin karjanpidon (lehmät, porot, hevoset) saralla.

Jakutskissa asukasluku on 270 000. Lähes kaikki ovat kaksikielisiä puhuen molempia virallisia kieliä, jakuuttia ja venäjää. Jakuuttia vaikutetaan käytettävän enemmän vapaa-ajalla, kun taas venäjä on koulussa ja töissä käytettävä kieli. Käytännössä kielet kuitenkin, erityisesti nuorten keskuudessa, vaihtuvat lennosta keskustelun tiimellyksessä.  Osa nuorista ei jakuuttia osaa johtuen usein äidin tai isän toispaikkakuntalaisuudesta, jolloin jakuuttia ei ole puhuttu perheen kesken.  Jakuuttien ja venäläisten lisäksi kaupungin asukkaisiin lukeutuu kansallisuudeltaan kiinalaisia, korealaisia, ukrainalaisia, ja muutoinkin kaukaiselta taustaltaan eurooppalaisia on jo viikon kuluessa tullut vastaan.

Kauppojen valikoimissa on runsaasti kiinalaisia tuotteita perunoista matkapuhelimiin. Lisäksi kaupungin laidalla on erillinen kiinalaisvalmisteisten tuotteiden vilkas kauppakeskittymä, johon liittyvää vitsailua kuuli tulomatkalla ryhmätaksissa. Kaikki toistaiseksi nähdyt puhelimet ovat olleet kosketusnäytöllisiä, ja seuralaisten keskuudessa kirjoittajan fossiilinen Nokian 3310 tilanteesta riippuen aiheuttaa joko hymyä tai hiljaisuutta.

Kaupunkinäkymää keskustan ulkopuolelta.

Ydinkeskustan rakennuskanta korkeine toimistorakennuksineen ja lasiseinäisine ostoskeskuksineen on tuoretta. Kuvassa keskustan elokuvateattereista hillityin mainostauluineen, sisäpuolelta rakennus on kuin Plevnaan astuisi.

Jo parin kilometrin päässä ydinkeskustasta puisia talonvanhuksia on vielä runsaasti jäljellä ja asuinkäytössä. Taustalla rakenteilla olevat uudet talot valtaavat kuitenkin alaa.

Jakutskin katkuisessa liikenteessä taituroi monennäköistä ja -kuntoista menopeliä valtavista kaupunkimaastureista etupuskurinsa kadottaneisiin rotiskoihin. Osa ajoneuvoista näyttää hyvinkin kotoisilta.

 Muuta erityislaatuisen huomionarvoista:

• Jo heti saapumisyönä huomio Jakutskissa kiinnittyi sushiravintoloiden runsauteen. Tarjonta yleistyi kuulemma kymmenisen vuotta sitten.
•  Kaduilla lojuu geneerisen roskan ja pantittomien pullojen sekä tölkkien seassa valtavan rasiallisen verran erilaisia nappeja: isoja, pieniä, ruskeita, läpinäkyviä, turkooseja, metallisia, muovisia.
• Elokuun lopulla epäviralliseen kansantaksiin noussut parikymppinen tyttö löytyi kuolleena, osataan sitä täälläkin.
• Eräästä lukuisten lähikauppojen kylmälaareista löytyi Posteljooni Petskin -jäätelöä.

Nerjungri – Jakutsk 31.8.2013

Junan saavuttua puoliyöllä Nerjungriin kirjoittaja lyöttäytyi kuuleman mukaan Jakutskiin matkalla olevan miehen seuraan. Oletukset eivät välittömästi osoittautuneet vääriksi, sillä rientäminen suuntautui suoraan aseman läpi matkustajia odottaville ryhmätakseille. Koska kyydittäviä kertyi 12-paikkaiseen kulkuneuvoon verkkaan, oli olosuhteiden pakosta palattava takaisin sisään tutkaisemaan kirjanvaihtohyllyn tarjonta tällä itäsiperialaisella juna-asemalla, jonne book crossing -ilosanoma oli mitä ilmeisimmin kiirinyt. Lopulta ryhmätaksille saapui vain kaksi muuta matkustajaa, joten kello yhden tienoilla kuski kyytiläisineen oikaisi tyhjäkäynnillä olevan taksin penkeille viiden tunnin yöunille odottaakseen aamujunan luultavasti mukanaan tuomia rahanlähteitä. Pimeässä taksissa soivan popmusiikin tuudittamille torkuille paneuduttaessa kuljettaja katsoi asiakseen lohkaista ”romantika”.

Laitelippu 80 eurolla

Ulkomaiden varteenotettavista riskeistä eli liikenteestä, seksistä ja tietyistä nautintoaineista tuli ilmeisesti heti alkuun langettua liikenteeseen. Saatuaan seuraavana aamuna kolme lisäkyytiläistä kuski painoi kaasupoljinta, ja vastapäätä istuvan rouvan välittömästi liikkeellelähdön jälkeen tekemän ristinmerkin tarkoitus selkeni pian.  Kun auton etuovet oli alkumatkasta saatu vihdoin paiskittua pysyvästi kiinni, osoittautuivat nopeusrajoitus- ja varoituskyltit tienvierustan koristeiksi. Koska turvayöt oli huolella nirhattu irti, sai tukea lähinnä tarraamalla sormenpäillä kapeisiin ikkunanpieliin. Sisäkaton käsikahvojen tilalla ikkunoiden reunustaa kiersi viehkeä samettista lampunvarjostinta muistuttava, merseroidusti välkehtivin tupsuin varustettu verho. Pari vuotta sitten arkangelilainen ystävä tutustuttikin sanontaan, jonka mukaan Venäjällä on kaksi ongelmaa: typerykset ja tiet. Edeltävät lienevät ongelma kaikkialla kyseen ollessa lähinnä siitä, millaiseen ympäristöön tämä mentaalinen vire yhdistyy. Nerjungrin ja Jakutskin välisillä huonokuntoisilla teillä kuski paahtoi saksalaisittainkin uskottavalla ajonopeudella aina tien kunnon niin salliessa, ja kun ei sallinut, yritettiin osa kuopista selvästikin välttää lennättämällä auto niiden yli käyttämällä edellisiä epätasaisuuksia hyppyreinä, mikä sekin vaati tiettyä kitsastelemattomuutta vauhdin suhteen. Onneksi tunnelman lisäksi menopelin katto oli korkealla, niin säästyi yläpää kuhmuilta, mutta penkitkin olivat kyllä todella pehmeät.

Matkan jatkuttua ja ajan kuluttua auton pohjanosien kalahtelu keskenään ei enää kuulostanut kuolinkelloilta. Äkkinäisimmän jarrutuksen aiheutti pusikkoisesta ojasta eteen noussut vuohilauma, ja matkan aikana tien poskessa näkyi vain yksi kaatunut kuorma-auto. Turhaan huoletti auton katolle köytettyjen, pressulla peitettyjen matkatavaroidenkin säilyminen; perillä jopa huolimattomasti pakatut aurinkolasit kiilsivät naarmuuntumattomina indikoiden luultavasti muun rinkassa olleen ehjyyttä. Sama viiden tunnin yöhorteen nauttinut kuski vastasi yksinään 16-tuntisesta 800 kilometrin matkasta viihdykkeenään etupenkillä istunut parikymppinen ja sanavalmis Anja. Taukopaikkoja oli muutama, joista sisustuksellisesti sykähdytti trooppisen turkoosilla delfiinitapetilla vuorattu Ulu-un kahvila, jonka seinän tilalla avautui näkymä palmuhiekkarannalle merellä seilaavine valkoisine purjeveneineen.

Hiekkalaatikosta nouseva oodi asfaltille

Matkaa rytmitti hiekka- ja asfalttiosuuksien vuorottelu. Raotetut ikkunat kiskottiin hiekkatiellä kiinni, kun taas asfaltilla nautittiin ilmavirran viileydestä muutoin heikoin tuuletustoiminnoin varustetussa kulkuneuvossa. Alle puolivälissä matkaa auton mosaiikkijäljitelmälattia oli alkanut saharoitua ja valo siivilöityi ilmatilassa leijuvan pölyn läpi. Hiekka peitti kaikkea takertuen myös viikon junailusta rasvoittuneeseen tukkaan. Edellä ajavia rekkoja ohiteltaessa näiden ilmaan nostattama hiekka peitti, maallikon silmin, näkyvyyden vain kerran kokonaan.

Lena ja loppukiito

Lena-joki ylitettiin päivän kyydityksen jälkeen autuaallinen puolituntinen, jonka aikana autolautta lipui pehmeästi tämän jo yläasteen maantiedontunneilla tutuksi tulleen virran yli. Matkalla Moskovasta Nerjungriin nähty Irtyš samoin kuin Jeniseillä leijunut aamusumu, seilanneet rahtialukset ja käynnissä ollut muutamakaistaisen sillan rakennus olivat komeita, mutta astelu Lenan rannan metallirojun, kivimurskeen, eläin- ja ihmisjalanjälkien sekä jakutianhevosten jätösten keskellä pysäytti muutoinkin kuin autolautan saapumisen odottamismielessä.

Lenan koristeellista rantaa. Vastarannalla sijaitsee sementtitehtaansa perusteella esitelty kaupunki Moksogolloh, joka pakonomaisesti mieltyi paikkakunnan Valkeakoskeksi.

Lenan jälkeiset sata kilometriä veivät pohjoiseen joen viertä. Tien kunto parani ja siten ajonopeus, jos mahdollista, kasvoi määränpään lähestyessä. Loppumatka sujui kuunnellessa radiosta kantautuvaa teknosovitusta Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-baletista ja ihmetellessä, kuinka nopeasti samaan suuntaan pimeässä kaahaava auto onkaan ohitettavissa. Jakutskiin ajelutus päätyi hieman ennen puolta yötä, ja kyytiläisiä ripoteltiin pitkin öistä kaupunkia. Kirjoittajaa vastassa ollut yhteyshenkilö löytyi, elorahti elottomine oheisomaisuuksineen kuljetettiin autioon opiskelija-asuntolaan, nesteytettiin teellä ja annettiin suihkutella ennen nukkumaanmenoa.

Tampere – Nerjungri 24.-31.8.2013

Tampere – Moskova

Lauantaiaamuna vanhemmat tarjosivat lähes kaksi kuukautta pakkausta murehtineelle ja kyseenalaisen ansiokkaasti sen edellisyönä valmiihkoksi hosuneelle kansalaiselle yksityis-kyydin Helsinkiin, josta venäläinen turistibussi kurvasi kohti Pietaria. Suomalaisesta Helsingin ja Pietarin välillä liikennöivästä linjasta poiketen venäläinen versio matkasi päiväsaikaan, eikä matkatavaroita ainakaan tällä kertaa tarvinnut raahata bussin ruumasta näytille osana menomatkan rajamuodollisuuksia. Onnellisesti bussin pysäkki Pietarissa ja juna-asemat sekä Pietarissa että Moskovassa sijaitsivat toisistaan alle sadan metrin päässä, ja junien pitkän vaihtovälin ansiosta riitti aikaa kysellä Moskovan juna-asemalla sijaitsevan poliisiaseman lämminhenkisiksi osoittautuneilta toimihenkilöiltä passin rekisteröinnistä.

Moskova – Nerjungri

Avoin vaunullinen

Matkareitti kulki osin Siperian rataa pitkin, mutta sen sijaan, että juna olisi jatkanut Taišetista etelään kohti Irkutskia, se erkani Siperian radan kanssa samansuuntaiselle mutta Baikal-järven pohjoispuolelta ohittavalle Baikalin-Amurin rautatielle (BAM).  Matka taittui platskartassa eli avoimessa makuuvaunussa, jossa ilmeinen yksityisyyden puute kuitenkin korvautuu sillä, etteivät mahdolliset epämieluisat matkatoverit ole yhtä kiusallisia kuin suljetussa hytissä (ks. lähihistoriaan ajoittuva painotuote Hytti nro 6).

Makuuvaunussa näkee ja kuulee paljon. Ontuva keskustelu tahoiltaan samaan junaan kerääntyneiden kanssa antoi ymmärtää monien olevan palaamassa töihin synnyinmaassa viettämältään lomalta. Junassa keskustelu oli lähes varomattoman avointa, ja sen lisäksi, että eräs moldovalainen mies kertoi itsekin olleensa rakentamassa BAMia (julistettiin täysin valmiiksi 1991), oli maailmanmainetta niittäneen Tšeljabinskin tienoilla asuva nainen päätynyt aikoinaan musiikinopettajaksi yksinomaan äitinsä painostamana, vaikka veri vetäisi sihtee-riksi. Matkaseuraksi osuneet lapsiperheet puolestaan mahdollistivat toistaiseksi vähäiseksi jääneen verbien lyhyiden käskymuotojen opettelun toistolla ryyditettynä. Vaunun muina turisteina matkanneet hongkongilaistaustaiset lontoolaissisarukset nousivat junasta Jekaterin-burgissa vieraillakseen Romanovien tsaariperheen perhepotrettipaikalla ennen jatkamistaan Mongolian kautta Kiinaan.

Avoimen makuuvaunun käytävää vierustavat syvennykset kaksine ala- ja yläpeteineen. Toisen puolen käytävää kulkee pitkittäin olevien petien jono. Yläpeti nousi pian arvoonsa yläilmojen majamaisema tukikohtana, jonne sai vetäytyä tarkkailuasemiin. Kapuamisen taisivat varttuneetkin. Käytävän päässä pöydällä siintää ehtymätön kuuman juomaveden lähde.

Toilettikoppia hyödynnettiin ilmeisesti myös tukan ja astioiden pesuun. Pönttö toimi takuuvarmasti, sillä poljinta painamalla avautui näkymä alapuolella vilistäville raiteille. Käyttö kielletty asemien läheisyydessä.

Asuntojuna

Ylivoimainen enemmistö vaunun matkustajista taittoi koko matkan Moskovasta Nerjungriin, joten päivien junassaolo muuttui pian asumiseksi. Klassinen matkalla perillä -asenne osoittautui käytännölliseksi kulkunopeuden vaikuttaessa verkkaiselta, vaikka vaunun kyljessä komeili 140 km/h. Aikaa vietettiin paljolti nukkumalla ja syömällä. Moskovasta lähdettäessä osa painui välittömästi torkkumaan junan tarjoamien vällyjen ja petivaatteiden turvin, minkä ei annettu häiritä myöhempiä yöunia. Aikavyöhykkeitä ajatellen hellästi kohti tulevaisuutta kuljet-tava junamatka ei aiheuttanut yhtäkkistä aikaerorasitusta, mutta kellonajat johtivat epäselvyyk-siin jopa paikallisten keskuudessa, sillä sekä asemien kellot että pysähdyspaikoista kertova aikataulu vaunun seinällä noudattivat Moskovan aikaa. Muutoin vaunun aikataulu oli suosittu nähtävyys, sillä viittä minuuttia pidempiä pysähdyksiä asemilla ei haluttu jaloittelematta tuhlata.

Tämän keskenkasvuisen samojedin ihastelu oli vähällä kostautua jo alkumatkasta Jekaterinburgia edeltävällä Družininon yksinäisellä asemalla, kun juna lähti liikkeelle kirjoittajan jatkaessa matkatoverinsa kanssa vielä keskustelua susien jälkeläisistä. Kaikessa käyttäjäystävällisyydessään juna kuitenkin osoittautui kyytiinhyppäämiskelpoiseksi liikkuessaankin.

Novosibirskin vinkeä asemarakennus.

Huoltovarmuus ravinnon suhteen oli vaikuttava. Junan ravintolavaunun sijaan ainakin avoimessa makuuvaunussa suosittiin asemien laitureille parveilevilta myyjiltä ostettuja eväitä. Tarjolla oli monenmoista vihanneksista, hedelmistä, marjoista, leivoksista ja leivästä aina savustettuun kalaan. Tavaraa kaupiteltiin niukalti, mutta olisi eräällä asemalla silti ollut mahdollista lunastaa itselleen kattava viinilasisetti tai hankkia matkakavereiksi täytetty orava ja näätä. Suosittua syötävää olivat myös ilmeisen aromisuolaiset nuudeli- ja perunakuiva-ateriat, olihan junassa tarjolla maksutta kuumaa vettä käytännössä rajattomasti. Vaunussa kiertäneeltä tytöltä ostettu pihkainen setripuun käpy puolestaan tarjosi askarteltavaa sisältäen kooltaan maapähkinää ja toisaalta sekä pehmeydeltään että maultaan kaukaisesti pinjansiementä muistuttavia suupaloja. Syömiseltä, nukkumiselta ja juttelulta mahdollisesti jäänyt muu aika näytti ikkunasta tuijottelun lisäksi kuluvan kirjojen, ristisanatehtävien ja kännykkäpelien parissa.

Krasnojarskista itään sijaitsevan Ilanskajan aseman tarjoomukset olivat yltäkylläiset. Keitettyjen kananmunien, täytettyjen piiraiden ja monen muun ohella myynnissä oli myös savustettuja kaloja joukossaan mulkoileva hauki.

Neljäntenä päivänä kirjoittajan kanssa samassa syvennyksessä matkanneen viisivuotiaan pojan äidin tupakkatauot vaunujen välikössä olivat merkittävästi tihentyneet. Vanhemmissa oli havaittavissa lievää ärtyneisyyttä lasten ehdittyä jo sotkea Pieni merenneito -värityskirjansa ja nuhjata Angry Birds -pehmolelunsa, minkä jälkeen maailman vielä maahanlyömättömien jälkeläisten keskuudessa alkoi kipunoida kyllästymisen synnyttämä kapina. Kuin tilauksesta saapui vaitonainen ja sulavaliikkeinen lelukauppias esittelemään aarteitaan, kuten rikossarjan tunnusmusiikkia soittavaa, sateenkaaren värisillä valoilla varustettua ja ympärilleen punaisen valokehrän luovaa hyrrää. Ihme ei kuitenkaan omassa syvennyksessämme, lähinnä vanhempien vastustuksesta, tehnyt kauppojaan. Kirjoittaja itse erehtyi huvittamaan tavallista levottomammaksi äitynyttä viisivuotiasta tämän tuntemalla kivi–paperi–sakset-leikillä, jota sitten vatvottiin vielä viimeisillä minuuteilla ennen saapumista Nerjungriin puoliyöllä sikäläistä aikaa.

Siperian radan lisäksi myös BAM on vilkkaassa käytössä. Kuvassa Severobaikalskajan aseman vaunulastia.

Yksi planeetan vanhimmista järvistä, Baikal, junasta nähtynä. Järvistä syvimpänä vesistö pimittää viidesosan maailman sulasta makeasta vedestä, minkä lisäksi siellä esiintyy runsaasti kotoperäisiä lajeja.

Avoimessa makuuvaunussa saatujen kokemusten perusteella junamatkustusta Venäjällä voi suositella elintasoeksotiikkaa häpeilemättömästi arvostavalle ja siten lievästä epämuka-vuudesta vaivaantumattomalle. Avoin makuuvaunu erityisesti yhtäjaksoisesti matkustettuna on jokseenkin edullinen, sillä liput Moskovasta Nerjungriin kustansivat reilut 300 € välitysyhtiön kautta hankittuina. Liput erikseen eri osuuksille hankittuina tulevat ilmeisesti kalliimmaksi. Mahdollinen valokuvien metsästys on kuitenkin ongelmallista, koska ne harvahkot(?) helposti valokuvauksellisiksi miellettävät näkymät sujahtavat vauhdilla ohi. Jatkuvan hälytysvalmiuden sijaan saattaakin olla kokeilemisen arvoista rauhoittua katselemaan loputtomalta vaikuttavaa metsää, suota, aroa, vuoria ja kyliä. Meno ei myöskään ole yhtä tasaista kuin Suomen junissa, mutta muki pysyy pöydällä ja tee mukissa. Molempina kertoina matkatessani elokuun lopulla lämpötila on päivisin toisinaan ollut jopa 30 °C. Lisäksi junamatkustus valitettavasti tai onneksi vie myös aikaa.

Venäjälle suuntautuvaa junailuryntäystä ennakoiden jo muutaman päivän taipaleelle kannattaa harkita mukaanotettaviksi ainakin:

• sandaalit
• junassa ja laitureilla läpsyttelyyn
• korvatulpat ja silmälaput
• junan tyyny on vain vaivalloisesti muotoiltavissa äänieristyskypäräksi
• vessapaperia
• toiletissa mahdollisesti tarjolla oleva loppuu tuon tuosta
• kosteuspyyhkeitä
• huomattavan suosittuja ja kertakäyttöisyyttään kommentoimatta käytännöllisiä
• mukavat ja viileät vaatteet
• muutkin matkustajat vaihtavat oloasuun
• 1. kuppi 2. lusikka 3. veitsi
• 1. syö&siemaile 2. lusikoi&hämmennä 3. paloittele&kuori&lainaa

Pakkaamalla arvoesineet mukana kulkevaan reppuun pystyy laukut ja rinkat jättämään huoletta joko alapedin arkkuun tai yläpetiä kattavalle hyllylle.

Matalaa profiilia pitänyt maisema alkoi vuoristoilla matkan viimeisellä kolmanneksella.