Junan saavuttua puoliyöllä Nerjungriin kirjoittaja lyöttäytyi kuuleman mukaan Jakutskiin matkalla olevan miehen seuraan. Oletukset eivät välittömästi osoittautuneet vääriksi, sillä rientäminen suuntautui suoraan aseman läpi matkustajia odottaville ryhmätakseille. Koska kyydittäviä kertyi 12-paikkaiseen kulkuneuvoon verkkaan, oli olosuhteiden pakosta palattava takaisin sisään tutkaisemaan kirjanvaihtohyllyn tarjonta tällä itäsiperialaisella juna-asemalla, jonne book crossing -ilosanoma oli mitä ilmeisimmin kiirinyt. Lopulta ryhmätaksille saapui vain kaksi muuta matkustajaa, joten kello yhden tienoilla kuski kyytiläisineen oikaisi tyhjäkäynnillä olevan taksin penkeille viiden tunnin yöunille odottaakseen aamujunan luultavasti mukanaan tuomia rahanlähteitä. Pimeässä taksissa soivan popmusiikin tuudittamille torkuille paneuduttaessa kuljettaja katsoi asiakseen lohkaista ”romantika”.
Laitelippu 80 eurolla
Ulkomaiden varteenotettavista riskeistä eli liikenteestä, seksistä ja tietyistä nautintoaineista tuli ilmeisesti heti alkuun langettua liikenteeseen. Saatuaan seuraavana aamuna kolme lisäkyytiläistä kuski painoi kaasupoljinta, ja vastapäätä istuvan rouvan välittömästi liikkeellelähdön jälkeen tekemän ristinmerkin tarkoitus selkeni pian. Kun auton etuovet oli alkumatkasta saatu vihdoin paiskittua pysyvästi kiinni, osoittautuivat nopeusrajoitus- ja varoituskyltit tienvierustan koristeiksi. Koska turvayöt oli huolella nirhattu irti, sai tukea lähinnä tarraamalla sormenpäillä kapeisiin ikkunanpieliin. Sisäkaton käsikahvojen tilalla ikkunoiden reunustaa kiersi viehkeä samettista lampunvarjostinta muistuttava, merseroidusti välkehtivin tupsuin varustettu verho. Pari vuotta sitten arkangelilainen ystävä tutustuttikin sanontaan, jonka mukaan Venäjällä on kaksi ongelmaa: typerykset ja tiet. Edeltävät lienevät ongelma kaikkialla kyseen ollessa lähinnä siitä, millaiseen ympäristöön tämä mentaalinen vire yhdistyy. Nerjungrin ja Jakutskin välisillä huonokuntoisilla teillä kuski paahtoi saksalaisittainkin uskottavalla ajonopeudella aina tien kunnon niin salliessa, ja kun ei sallinut, yritettiin osa kuopista selvästikin välttää lennättämällä auto niiden yli käyttämällä edellisiä epätasaisuuksia hyppyreinä, mikä sekin vaati tiettyä kitsastelemattomuutta vauhdin suhteen. Onneksi tunnelman lisäksi menopelin katto oli korkealla, niin säästyi yläpää kuhmuilta, mutta penkitkin olivat kyllä todella pehmeät.
Matkan jatkuttua ja ajan kuluttua auton pohjanosien kalahtelu keskenään ei enää kuulostanut kuolinkelloilta. Äkkinäisimmän jarrutuksen aiheutti pusikkoisesta ojasta eteen noussut vuohilauma, ja matkan aikana tien poskessa näkyi vain yksi kaatunut kuorma-auto. Turhaan huoletti auton katolle köytettyjen, pressulla peitettyjen matkatavaroidenkin säilyminen; perillä jopa huolimattomasti pakatut aurinkolasit kiilsivät naarmuuntumattomina indikoiden luultavasti muun rinkassa olleen ehjyyttä. Sama viiden tunnin yöhorteen nauttinut kuski vastasi yksinään 16-tuntisesta 800 kilometrin matkasta viihdykkeenään etupenkillä istunut parikymppinen ja sanavalmis Anja. Taukopaikkoja oli muutama, joista sisustuksellisesti sykähdytti trooppisen turkoosilla delfiinitapetilla vuorattu Ulu-un kahvila, jonka seinän tilalla avautui näkymä palmuhiekkarannalle merellä seilaavine valkoisine purjeveneineen.
Hiekkalaatikosta nouseva oodi asfaltille
Matkaa rytmitti hiekka- ja asfalttiosuuksien vuorottelu. Raotetut ikkunat kiskottiin hiekkatiellä kiinni, kun taas asfaltilla nautittiin ilmavirran viileydestä muutoin heikoin tuuletustoiminnoin varustetussa kulkuneuvossa. Alle puolivälissä matkaa auton mosaiikkijäljitelmälattia oli alkanut saharoitua ja valo siivilöityi ilmatilassa leijuvan pölyn läpi. Hiekka peitti kaikkea takertuen myös viikon junailusta rasvoittuneeseen tukkaan. Edellä ajavia rekkoja ohiteltaessa näiden ilmaan nostattama hiekka peitti, maallikon silmin, näkyvyyden vain kerran kokonaan.
Lena ja loppukiito
Lena-joki ylitettiin päivän kyydityksen jälkeen autuaallinen puolituntinen, jonka aikana autolautta lipui pehmeästi tämän jo yläasteen maantiedontunneilla tutuksi tulleen virran yli. Matkalla Moskovasta Nerjungriin nähty Irtyš samoin kuin Jeniseillä leijunut aamusumu, seilanneet rahtialukset ja käynnissä ollut muutamakaistaisen sillan rakennus olivat komeita, mutta astelu Lenan rannan metallirojun, kivimurskeen, eläin- ja ihmisjalanjälkien sekä jakutianhevosten jätösten keskellä pysäytti muutoinkin kuin autolautan saapumisen odottamismielessä.
 |
| Lenan koristeellista rantaa. Vastarannalla sijaitsee sementtitehtaansa perusteella esitelty kaupunki Moksogolloh, joka pakonomaisesti mieltyi paikkakunnan Valkeakoskeksi. |
Lenan jälkeiset sata kilometriä veivät pohjoiseen joen viertä. Tien kunto parani ja siten ajonopeus, jos mahdollista, kasvoi määränpään lähestyessä. Loppumatka sujui kuunnellessa radiosta kantautuvaa teknosovitusta Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-baletista ja ihmetellessä, kuinka nopeasti samaan suuntaan pimeässä kaahaava auto onkaan ohitettavissa. Jakutskiin ajelutus päätyi hieman ennen puolta yötä, ja kyytiläisiä ripoteltiin pitkin öistä kaupunkia. Kirjoittajaa vastassa ollut yhteyshenkilö löytyi, elorahti elottomine oheisomaisuuksineen kuljetettiin autioon opiskelija-asuntolaan, nesteytettiin teellä ja annettiin suihkutella ennen nukkumaanmenoa.
No comments:
Post a Comment