Viides adventti

Vanhan kalenterin mukaan joulua vietetään 7.1. Kuukauden odotus päättyi 25.12., kun lakanoiden vaihto vihdoin onnistui, tai siis toimihenkilö oli lopulta seinälle ripustetun aikataulun mukaisesti paikalla.

Tervetuloa, Joe’s Apartment. Venäläinen ja täkäläinen myyttisten hahmojen ja henkiolentojen perinne on rikas rusalkoineen, babajagoineen, luonnonhenkineen ja kotihenkineen. Torakat täyttävät aika monta suomalaisten kotitonttujen tunnusmerkkiä: liikkuvat öiseen aikaan, katoavat sukkelaan valojen syttyessä ja sille tuulelle sattuessaan syövät ihmisasukkaiden ruokavarannoista. Ovatkin ehtineet pulskistua sitten alkusyksyn riuduttuaan sitä ennen aution asuntolan kesässä.

Asuntola hiljenee opiskelijoiden lähtiessä parin-kolmen-neljän viikon lomalle viettämään uutta vuotta. Toisilla matkaa on autolla muutama tunti, toisilla pari vuorokautta. Jos paikka, jossa valtaosa sukulaisista viettää joulua, sijaitsee tarpeeksi kaukana, voi myös jäädä Jakutskiin – kuten esimerkiksi Ust-Jaanasta kotoisin oleva asuintoveri, jonka olisi kustannettava verrattain kallis lentolippu ja jatkettava matkaa vielä helikopterilla nähdäkseen vanhempiaan, joista toinen lienee pääosin evenki ja, toinen pääosin jakuutti ja jotka menivät kuukauden kuluttua tutustumisestaan naimisiin ja nykyisin pitävät menestyvää elintarvikekauppaa siellä pohjoisessa.

Jos vain olisi rahkeita, jakutskilainen uudenvuodenvalaistus ilmeisesti noudattelisi kärjistettyä usalaista ja australialaista linjaa, jossa asuintalo parhaimmillaan muuntautuu vilkkuvaksi, räikeänväriseksi valotaideteokseksi. Päätelmään ovat johtaneet kaihoisat kyselyt suomalaisesta jouluvalaistuksesta, olemassa olevien valaistusratkaisujen rempseys ja se, että suurin osa uudenvuodenkuusista välkkyy.

No nyt on koettu venäjäksi dubatut Simpsonitkin, kun grafiikan työpajassa toverit levähdystauollaan vapauttivat ajatuksiaan. Joko lakoniseen päällepuhumiseen on jo tottunut tai sitten lopputulos todellisuudessa ei ollut kovin huono. Pajan muihin ajanvietteisiin lukeutuu muun muassa ilmakivääriammunta. Onneksi ei tullut itse kokeiltua, sillä opettaja saapui juuri erään kokeilijan tähtäyksen ollessa herkimmillä hetkillään. Maalitaulu ja huoneen ainokainen ovi ovat luonnollisesti samalla seinustalla.

”On juttu nii-iiin, että Hesburgeriin voit luottaa kuin ystävii-iiin…” Jakutskilaisessa automarketissa voi maitohyllyä tiiraillessa havahtua suomenkieliseen mainosrallatukseen, varsinkin, jos marketin käytävälle on avattu tasavallan ensimmäinen suomalaista yrityskuvaa kantava hampurilaisparatiisi. Pettävätkö mielikuvat, vai tekisikö / onko aikoinaan tehnyt moinen teennäisiloisenoloinen remputus toivontunlaisen vaikutuksen suomalaiseen asiakaskuntaan? Sanat olivat kyllä suomea, mutta kaikki muu venähtävää melodiasta alkaen.

Kaupoissa oppii tarttumaan tilaisuuteen. Kun erä (jonka kaikki jäljellä olevat kappaleet luultavasti ovat siinä hyllyllä edessäsi) loppuu, uuden tulosta ei ole tietoa eikä takeita.

Halukkaat voivat ruveta miettimään uudenvuodentoivetta - uudenvuodenlupauksia ei tavata tehdä. Ehkä ne ovat enemmän elämänsä itsestä lähtevään kontrollointiin uskovien puuhaa.

24.12. aamulla kahdeksan aikoihin. Pakkaset heltyivät neljäänkymppiin, joten päiviä vallinnut jääsumu on kadonnut ja näkymä on varsin kirkas. Sumuisimmilaan ikkunasta ei näkynyt edes alla kulkevaa katua vaan vain autuaan valkoista tyhjyyttä. Alareunassa parvekkeen laitaa, oikeassa nurkassa tavallinen ja hyvin yleinen asuinkerrostalotyyppi, kerrostalon vasemmalla puolella taas yksi rivistö autotalleja, joissa Aamulehdenkin artikkelin mukaan tiedetään harrastettavan kaikenlaista muutakin kuin autojensäilöntää (musisointia, nikkarointia, miehistelyä omassa yksityisessä olohuoneessa, uutisoitiinpa paikallislehdistössä hiljan naisyksilön murhastakin autotallin illanvieton tuloksena).  Oikeassa yläkulmassa seisoo siniraitainen esimerkki uusista kerrostaloista. Vasemman nurkan kaksi lähellä olevaa rakennusta ovat jonkinlaisia toimistöja, rakennuksista keskemmällä olevan oikealla puolella on jostain syystä koirahäkkejä. Vasemman laidan puolivälissä jo on vanhanmallisia puisia asuintaloja.

28.12. aamulla viiden aikoihin. Ilmakerrostuneisuutta ja kesän aikana viimein lähes valmistuneen kolmikerroksisen omakotitalon kuvaan pysäytettyä uudenvuodenvalaistusta. Alhaalla pihamaalla olisi vielä puna-vihreä välkkyvä lamppupuskarivistö.

9

Ainokainen jääkaappi, 9. krs., opiskelija-asuntola, Jakutsk 14.12.2014

Ylimmällä hyllyllä

• muutama lasipurkillinen kotivalmisteista:
• suolaliemitettyä ruohosipulia
• erilaisia muunnelmia porkkana-sipuli-paprika-pohjaisesta kasvis-öljy-hakkeesta
• smetanaa
• sokeroituja puolukoita lasimaljassa, kuivahtaneita
• desin purkkijogurtteja
• tiiliskivellinen voita voipaperiin käärittynä (voita myydään tällaisina irtotiiliskivinä, muita vastaavahkoja sekoitteita kaupallisin merkein koristelluissa muovirasioissa)

Keskimmäisellä hyllyllä

• keitettyjä pelmenejä muovirasiassa, säilytysajasta päätellen tuoksu lienee hautunut
• järsitty kanankoipi makaroni-sipuli-pedillä, alumiinikattilassa
• keitetty, pehmytkudoksiltaan kovaksi kuivunut luinen lihakimpale / lihaisa luujötikkä
• muovipussiin kääritty pizza
• puolitoista kennollista kananmunia
• osin viipaloitua ranskanleipää
• auringonkukkaöljyssä paistettuja liha-, peruna- tai kaalitäytteisia piirakoita (pintapuolinen arvio)
• alimman hyllyn vesilätäköstä kuivumaan nostettu valkosipuli

Alimmalla hyllyllä

• suurtaloustyyliin massatuotettua borssia kahdessa emalikattilassa, kolmas kattilallinen liedellä odottamassa käyttöä
• pussimajoneesia
• ylemmiltä hyllyiltä alas takaseinää pitkin vaeltanut, muovipussiin kääritty paistettu pikkukala, parin viikon säilytyksen jälkeen luultavasti jo aloittelee uutta elämää
• muovipussiin kääritty, käsittelyä odottava sorsa
• herkkuosastolta ostettu rasiallinen sieni-kinkku-muna-salaattia

Ovessa

• pussiketsuppia ja -majoneesia
• laumallinen maitopurkkeja ja tölkillinen kefiiriä
• makeisia
• osin viipaloitu sipuli

Pakkasessa

• asuntolavalmisteisia kevätkääryleitä
• lihakimpaleita (mikseivät ole parvekkeella?)

Kuluneella viikolla teimme päivävierailu Berdigestjah-kylään, 150-200 kilometrin päähän länteen. Kylässä kolme opettajaa rakensivat ryhmänäyttelyn, turisti jalkautettiin kyläkävelylle. Ennen matkaa tuttuun tapaan peloteltiin kylmyydellä, joten farkkujen ja ulkohousujen lisäksi varustauduin sekä kiinalaisilla paksuilla pitkiksillä (paksua kangasta ja sisäpuolella vielä teddykarvoitus, paksuus yhteensä varmaan sentti - tai ei ainakaan paljoa alle - nämä ovat kaikilla jalassa päivittäin) että ihka-aidoilla vaarin villahousuilla. Paitana äidin valmistama kirjoneulottu villainen oripaita, jonka kirjoneuleudesta johtuen useassa kerroksessa olevat villalangat luovat lämpöä korkeateknologisesti säilöviä ilmataskuja. Autossa olikin sitten lämmitys kovalla teholla, oikeastaan tapaan jonka ei pitäisi ihmetyttää. Parin-kolmen tunnin päästä saavuimme perille, kannoimme näyttelytyöt rakennukseen, jonka kirjaimellisesti käännetty nimi on hilpeästi ”Henkisen kulttuurin keskus”. Avajaisissa oli sali täynnä väkeä, johtuen sekä salin pienuudesta että sinne ajetuista muutamasta koululuokallisesta jakuuttilapsosia. Avajaiset puheineen olivat jakuutiksi lukuun ottamatta suomalaisen muutamaa mikrofoniin vääntämää, venäjän kieltä tavoitellutta mongerrusta ja paikallisen television haastattelua. Rakennuksen kirjasto osoittautui suppeaksi mutta ensyklopedioineen mielenkiintoiseksi.

Taksissa instituutin pihassa. Kuuma. Jos kuva ei olisi ylivalottunut, etuikkunan läpi näkyisivät etupihallemaalle kootut jääkuutiot, joista tietysti tulee patsas tai useampi.

Tämä on metsää korkeimmillaan, suomalaisittain siis matalaa.

Autossa maistettiin lettusia ja hilloa, jotka päätyivät kylän kulttuuritalon etupihalle hankeen hengille. Reilun neljänkymmenen asteen pakkasessa hillo höyrysi hauskasti. 

Ei käy kaveria kateeksi, missä mahtaa yönsä viettää. Kuva on otettu kulttuuritalon pihasta, samalla kadulla kulttuuritaloa lähempänä on posti ja samassa rakennuksessa niinkin perustarpeita tyydyttävä laitos kuin koruliike. Mutta Jakutiahan on täynnä timantteja.

Kahden-kolmen maissa aurinko jo hiipuu.

Joesta nostettua jäätä, josta sulatetaan juomavettä kesälläkin. (Asianlaita varmistettiin asiallisen oloiselta turkistädiltä.) Kävelyllä näkyi myös vettä tuova säilöauto. 

Kaunis mutta asuinoloiltaan luultavasti toivomisen varaa jättävä talo. Kauempana tuli vastaan uutukainen puinen rivitalo virheettömällä valkoiseksi maalatulla julkisivulla, takasivukin mitä luultavimmin samaa tasoa. Siisti piha ja hyväkuntoinen auto oven lähistöllä erottuivat ympäristöstä. Loogittomasti olisi tuntunut asiattomalta harrastaa dokumentoivaa kuvaamista, vaikka rekkarin olisi jättänyt epäselväksi. 

Pienoispuugrafiikan opettaja jakutoi taulujen taustoja. Kulman oikealla ja vasemmalla puolella kansainvälistä tunnustusta keräävän suomalaisen graafikon töitä esillä kaksin raamein, 

Iltamyöhäisen paluumatkan paussipaikan kuuraista puustoa ja helpotustilat. Kuvan oikean laidan vaalea tuhru joko sauhuttelijoiden sätkistä tai käyvän oven vapauttamaa kahvilan lämminhenkisyyttä.

8

Arktisen alueen ongelmat on ratkaistu

Edellisviikon perjantaina opettaja hyvissä ajoin kysyen ilmoitti osallistumisestani maanantaina alkavaan konferenssiin, joka mallintaa Arktisen neuvoston toimintaa. Roolileikissä kukin osallistuja edusti Arktisen neuvoston jäsenmaata tai jäsenjärjestöä, eikä tavoite ollut sen vähäisempi kuin ratkaista ilmastonmuutoksen ja maapalloistumisen mukanaan tuomat uhat arktisella alueella. Minut istutettiin ekologiseen komiteaan pyytämättä ja yllättäen toimimaan piskuisen Suomen äänenkannattajana. Suomi oli vankasti sitä mieltä, että tieteellisen tiedon osuutta poliittisessa päätöksenteossa olisi lisättävä, hyödyntäen tuoreinta aiheesta sanailtua raporttia (K. Raivio 2014: Näyttöön perustuva päätöksenteko – suomalainen neuvonantojärjestelmä). Nelipäiväinen konferenssi vei vierinyt itseään läpi instituutilla, vaan Koillisen Yliopiston (СВФУ) tiloissa. Oli kyseisen yliopiston laajasta vaihto-oppilasvalikoimasta muutama yksilö puijattu myös mukaan

 Konferenssi hyödynsi yliopistolla samanaikaisesti olevaa toista konferenssia, jonne Moskovasta ja Japanista saapuneita tutkijoita kierrätettiin luennoimassa roolileikkijöille. Päätöspäivänä keskusteltiin tiiviisti porotalouden kohtaamista uhista nykymaailmassa. Paikallisella ja globaalilla tasollahan uhkia ovat ainakin pahuuden äiti ilmastonmuutos, laidunmaiden menetys (liittyen ilmastonmuutokseen ja öljy- ja kaasuteollisuuden tuomiin muutoksiin maankäytössä ja laidunmaiden pirstomiseen putkia rakentamalla) ja villit porot (ehkä villitsemällä näitä jo valmiiksi puolivillejä serkkujaan). Konferenssi päätösjuhlallisuuksien loppupuoli, joka järjestettiin yliopiston ruokaloista suurimmassa, nojautui monitoimiseen juontaja-laulaja-standup-leikittäjään, joka nojautui äänenvoimakkuuteen laadun korvaajana. Välissä esiintyi collegehousuinen lökäpöksyshamaani hapsuhihoin ja metallikilistimin, soittaen hamusta eli munniharppua yhdistettynä teknojumputukseen. Kuulosti todella hienolta, vaikka hevos- ja lintuimitaatioääntelyt puuttuivatkin. Hamusta soitetaan siis jotenkin hampaiden ja huulien paikkeille oikein asemoituna, toinen käsistä tukee harppua ja toisella kädellä lyödään instrumentin metallikieliin vauhtia, joiden värinää sitten huulilla kontrolloidaan. Lyövää kättä ei hetkutella miten tahansa, vaan sen liikuttelu on selvästikin oma taiteen sivulajinsa. Illan oltua pimeä jo pitkän aikaa meininki jatkui vielä laimealla diskoteekilla.

Malliopittua röyhkeää luovintaa (älkää kokeilko kotona)

Älä hötkyile. Jos joku pyytää tekemään jotakin tai sanoo, että jotakin täytyy tehdä tai asia on näin, odota äläkä toimi ennen kuin tarvitsee – siis jos asia on epämieleinen tai työläs. Voipi hyvin olla, ettei lopulta tarvitse tehdä mitään, vaan asia uppoutuu eikä kukaan kysele perään. Jos asia todella vaatii toimia, asia taatusti tulee kyllä uudelleen puheeksi. Siltä seisomalta toiminen johtaa usein turhaan juoksemiseen ja paljoon ylimääräiseen vaivaan. Laiskuus ei voisi kauniimmin yhdistyä ajansäästöön.

Ei ole hyvä sanoa ”ei”. Kun palveluammattilainen kaupassa tai ravintolassa tai missä vain kysyy ”tuleeko muuta”, korvaa ”ei kiitos” lausahtamalla ”tässä kaikki kiitos”. Kielteisiä ei muutenkaan ihmeemmin puhuta. Kun puheenaihe ei ole mieleinen tai et halua vastata ”ei”, soljuta keskustelu seuraavaan aiheeseen. Ja jos soljutus ei onnistu, vastaa ”kyllä” mutta vastedes vaikene aiheesta, jos myöntävä vastaus itse asiassa olikin kielteinen. Joo-ihmisiä.

Älä hillu eksyneen ja epävarman näköisenä. Silloin olet saaliina. Jos tarvitset jotakin tai on tehtävä jotakin, älä kysy olisiko sen tekeminen kenties mahdollista, vaan rauhallisesti kokeile tekemistä kunnes sinut pysäytetään (esimerkiksi huikkauksella ”hei nuorimies!”). Huikkauksen äänensävystä ja asian hoitamisen tarpeellisuudesta riippuen reagoimisen voi jättää sikseen. Jos puhuttelu toistuu, käänny ikään kuin olisit vasta kuullut sinua puhuteltavan. Esimerkkitapauksista julkaisukelpoisin: Toistaiseksi selvittämättömän logiikan mukaisesti instituutin ja yliopiston sisäänkäynneillä joskus kontrolloidaan sisääntulijoita, joskus ei. Opiskelijakortin tai passin kaivamiselta syvyyksistä ja näyttämiseltä tai nimen, kellonajan, vierailun tarkoituksen ja allekirjoituksen kirjoittamiselta voi säästyä marssimalla tarkastuspisteen läpi mahdollisesti kohteliaasti tervehtien mutta reippaasti kulkua jatkaen.

Kirjoittaja ei ota vastuuta vierasmaalaisen ja ylipäänsä kapeamielisen näkökulman tuomista vääristymistä.

Markkinakohdennusta

Laajalevikkinen suklaapatukkamerkki on näköjään valmistanut erän auringonkukansiemenillä roskattuja patukoita. Paahdettujen siementen napostelu on yleistä ja lähes joka kaupassa myydään niitä pienissä pusseissa. Maassa on auringonkukansiemenen kuoria siellä täällä, erityisesti bussipysäkeillä.  Siemenet napsitaan suuhun kuorimattomina ja kuoret syljetään pois. Suklaapatukkakääreen kuvassa siemenet ovat kuorineen, mahtoiko olla auringonkukansiementen tunnistamisen helpottamiseksi, vai ovatko kenties suklaassa kuorineen kuten pusseissa myytyinä?

7 1/2

Venäjä, jakuutti, englanti. Uusitun kyltin myötä ensimmäinen havainto englanninkielestä liikennekyltissä. Kauppojen mainoksissa kieltä kyllä näkyy.

Hesburger avattu automarketin yhteyteen. Mainoksen mukaan ensimmäinen Hesburger Jakutiassa, mikä ei pane epäilemään. Antimia hehkutetaan ekologisesti puhtaina tuotteina suoraan Suomesta. Ikkunamainoksessa venäjänkielisen hampurilaista osoittavan sanan alla virheettömällä suomella "ruishampurilainen".

7

Muutama päivä sitten pakkasta oli 20 astetta, sitä seuraavana 25, sitä seuraavana 35. Aamulla mittari näyttää 37 astetta, illalla on lauhtunut 20 asteeseen. Tänään lauantaina aamulla oli 19 astetta. Ilman mittariin katsomista on siis vaikea ennakoida lämpötilaa. Jos ikkunassa kiinni oleva mittari näkyy sumun läpi. No näkyy se, mutta muuten sumussa kulkiessa on aika itsenäinen olo. Katutyyliin näyttää kuuluvan kokohaalari varsin vakiintuneena osana, erityisesti naisilla. Pakkassokeus näyttää vaivaavan osaa kansasta, kai 25 asteessa jo voisi alentua hansikkaisiin, tai pipoon, tai sulkea takin. Lunta on täystalven verran, ja suositut kerrostalojen edustojen katuasfalttiin maalatut tunnustukset tyyliin ”Rakastan sinua Nasdja!” ja ”Oma aurinkoiseni, olet ainokaiseni!” ovat aikoja sitten peittyneet. Puuterilumi painaa laihojen puiden laihoja oksia alas. Loskan puolelle ei mennä, joten puiden ja pensaikoiden reunustamat kävelytieosuudet ovat viehkeähköjä. Jäälohkot ovat jo kokoontuneet Lenin-aukiolle odottamaan jatkokäsittelyä patsaiksi, ja niistä hieman sivummalle on rohjennut asettautua antropogeenisesti kasvava lumikasa, jonka onnellisuutensa kannalta on toivottavaa unelmoida liukumäkeydestä.

7.11. avautui puugrafiikanopettajan henkilökohtainen näyttely. Tilana toimii galleria Yrgel (jakuuttia, mahdollinen merkitys tuntematon), jonka julkisivulta ornamentein koristeltu porotunnus sai hiljattain väistyä huonolaatuista liikkuvaa kuvaa suoltavan mainosnäytön tieltä. Näyttelyn teoksista osa on tavanomaista, suurikokoista, lähes veistäen työstettyä, kun taas osa on hiuksenhienoa viivatyöskentelyä sisältävää pienoisgrafiikkaa, jonka tyypillinen läpimitta on kymmenisen senttimetriä. Lisäksi on muovi- ja linokaiverrusta. Avajaisseremonia koostui tavalliseen tapaan ylistyspuheista ja huomionosoituksista, tarjoilupöytä oli pienehköä paikalle eksynyttä avajaisvierasseuruetta varten koostettu tarkoituksellisen perinteisessä hengessä. Sanomalehdelle oli ladottu savusilakoita, jotka syöminkien aluksi siistittiin pääosasta sisälmyksiä ja siivutettiin. Onnekkaat löysivät siivunsa sisältä mätiä. Suolaa tietysti oli kalanpalojen dippaamista varten. Kuorineen keitetyt perunat, tumma leipä, raaka sipuli ja herkku- tai suolakurkut olivat hillitsemässä vodkan ja gruusialaisen viinin vaikutuksia, tai ehkä vodka ja gruusialainen viini olivat akkompanioimassa syötäviä.  Myös tuoksutonta kirkasta oli tarjolla. Raa’alla valkosipulilla siveltiin leipään pikanttia makua. Paperituokkosissa oli nostalgian nostattamiseksi tarjolla myrkyllisenvärisiä, rusinasydämellisiä neuvostoliitonaikaisia makeisia. Hätäisimpien ja jakuutiksi hyväntahtoisesti sammaltavan avajaisvieraan pelästyttämien poistuttua opettajat vielä jatkoivat istuskelua hyvässä seurassa ja pullotuksessa.

Instituutin ala-aulaan viikko pari sitten aamulla saapuessani vahtimestari kuulutti: ”Hei kaunokainen, mitä kuuluu!” Vieläpä hämmästyttävän selkeästi ääntäen. Naulakkotädin ristisanatehtävä taas oli pahasti ajastaan jäljessä väärentäen Suomi-kuvaa. Mikä mahtaa olla hallinnollisen aluejaottelun osan nelikirjaiminen nimitys, joka alkaa kirjaimella l ja kaksi viimeistä n ja i? Ä-kirjain translitteroidaan suomesta venäjäksi kirjaimella я, joten kosminen pulma selvisi. Jakuutinkielessä ä-äänne kyllä löytyy, samoin kuin ranskalaismainen räkä-ärräkin.

Mahtavat tiuhaan asutun alueen naapurit tykätä pihalta lähetettävästä ilotulituksesta. Hauskalta näyttää asuntolan ikkunaan tästä kadun toiselta puolelta, onneksi on lasi välissä. Pihan parkkeeratuista autoista vain yhdestä laukesivat hälyt päälle.

Marhan taajaman ja Jakutskin kaupungin välistä rakennuksistoa. Pakkasta maltilliset 25, tuuli kylmensi huomattavasti. Retkeilimme kuvaamaan erästä autosta ammoin ja ohimennen nähtyä puurakennusta, mutta tiluksinaan aluetta pitänyt, vapaana juossut tomerikkovahti räksytti pois.

6

Muovipulloille ei siis ole kierrätysjärjestelmää. Jatkokäyttökohteiden laajuudellaan ne silti kilpailevat vakavasti rinnan niksipalstan sukkahousujen kanssa. Litistetty viiden litran pönikkä soveltuu liukuriksi mäenlaskuun, kantokahva on tismalleen oikealla kohdalla kuten mielikuvituksettomasti kaupasta noudetussa liukurissa. Tilavuuksiltaan erilaisten, pätkittyjen muovipullojen pohjapuoliskoja tietysti käytetään vesikuppeina guassilla ja vesiväreillä maalatessa piireissä, joissa sellaisille löytyy käyttöä. Tai kasviruukkuina. Lisäksi ainakin instituutin toimistoissa roikkuu paikoin eriskummallisia tyhjän päälle päättyviä muoviputkia, jotka on sitten johdettu tyhjiin parin litran vesi- ja hiilihappojuomapulloihin. Ehkä putkista valuu vettä. Valveutunut enemmistö säilyttää korkeavartisia turkissaappaitaan juomapullot varsiin pujotettuina jalkineiden ryhdin ja yleiskunnon suojelemiseksi. Hienostella voi asettamalla saappaat vaakatasoon. Pulloista voi myös, erityisesti turkoosinvihreistä neliöpohjaisista, koostaa aistikkaan kynänsäilytyskokonaisuuden työpöydälle. Tai muovia voi kerätä ja tehdä siitä koulutyönä kirjan, joka kertoo pohjoisen syvänmerenpohjaan päätyvästä muoviroskan dramaattisesta kohtalosta. Vaikka pikkukoristeellisuuttahan tällainen on kierrätysjärjestelmän puuttuessa.

Maanantai ja tiistai ovat lomaa. Tiistai taisi olla ihan oikea juhlapäivä, maanantaina vietetään isänmaanpuolustajien päivää tai siis toisin sanoen kai miestenpäivää. Viimeksi sitä vietettiin edelliskeväänä, ehkä 23.2., mutta selitysten perusteella se osuisi johonkin jo valmiiksi lomapäiväksi nimettyyn päivämäärään, joten vietäntä katsottiin hyväksi siirtää edeltävän vuoden marraskuun alkuun. Vaikka  isänmaanpuolustajien päivää kyllä viime keväänäkin vietettiin sunnuntaina. Joskus sitä miettii, kuinka suuri osa menon hauskasta päättömyydestä johtuu havaitsematta jäävien kielivaikeuksien luomuksista. Joka tapauksessa eräs piirustuksenopettajista osasi jo edellisvuonna kertoa venäläisten rakastavan lomapäiviä, ja miksipä sitä ei kynsin hampain pitäisi niistä kiinni tai tarvittaessa loisi hieman lisääkin niin huvittaessa. Luova laiskuus ja niin päin pois.

Kiitos pankkineiti, joka merkitsit allekirjoituksen vaatineet viivat pienellä raksilla. Ei niitä kaikkia kohtia olisi muutoin löytänyt. Allekirjoituksia vaaditaan tietyissä tilanteissa monehkoja, jolloin raksimistapa helpottaa allekirjoittajaa. Käytäntöön törmää myös esimerkiksi liinavaatteita vaihtaessa asuntolassa ja kirjoja lainatessa kirjastosta. Raksi yleensä tulee vaikka allekirjoituksia vaadittaisiin vain yksi. Harhakuvitelmaako vain että verkkopankin käyttö Suomessa on ilmaista, jopa pankille helpompaa? Jos oikein ymmärsin, verkkopankin avaaminen on maksullista.

Ilmeisesti Hesburger tulee luo. Erään kaupungin harvojen automarkettien käytävällä mainostettiin legendaariseksi suomalaiseksi hampurilaisketjuksi tituleeratun hakevan työntekijöitä.

Elämä on жизнь, kirjoittaa on писать ja maalaustaide on sitten живопись, mikä saa herkistelijät ryveskelemään. Tosin myös pissata-verbi on infinitiivimuodossaan писать, vaikka taivutusmuodot ovatkin sitten omansa. Elon innoittamasta tuotteesta on kyllä silloinkin kyse.

Vielä ei palella, lämmintä on edelleen viidestätoista kahteenkymmeneen pakkasastetta. Rakennustoiminta keskustan reunamilla ja itse asiassa keskustassakin jatkuu. Viisissäkymmenissäkin katutyöt sitten talven joskus alettua pysyvät käynnissä, eivätkä pelkästään  maanylisten vesiputkien huoltotyöt vaan muukin ei-niin-akuutti-puuhastelu.

No todellisuudessa sokaisevan aamuauringon värit ovat hieman kirkkaammat, karkkisemmat ja hempeämmät, mutta vaikutelman luomiseksi.

5

Perjantaiaamun laiskanraukea ihmettely sen suhteen, jäädäkö vielä asuntolaan puuhaamaan opintoaskareiden kanssa vai siirtyäkö jo itse opinahjon tiloihin sai helpon ratkaisun, kun oven avatessa käytävässä tuoksahti savu ja ilmaperspektiivin hämärtävä vaikutus oli aavistuksen liian vahva. Tarkastus keittiöihin ei paljastanut savunlähdettä, myöskään vessoissa ei mitä ilmeisimmin ollut tupakoitu. Oikeastaan tuntuu, ettei tänä vuonna kilttien tyttöjen yhdeksännessä kerroksessa tupakoitsijoita taida ollakaan, ainakaan vielä näin leppeästä ja henkisesti valoisasta alkutalvesta. Viereisessä rapussa oli kuulemma tulipalo, ja savua tuppasi ainakin omaan kerrokseemme ilmeisesti sitten ilmanvaihtokanavia tai muita sellaisia perustallaajien tajunnan ulkopuolella pysyviä rakenteita pitkin. Seuraavana päivänä kysyttäessä ilmeni, että palo oli saanut alkunsa jonkun jätettyä matkapuhelimensa latautumaan ja lähdettyä edesvastuuttomasti suihkuun. Nyt ymmärtää, miksi huvittavissa turvallisuusohjelappusissa kielletään vedenkeitinten ja muiden sähkölaitteiden jättäminen päälle tai edes seinään, jos lähtee huoneesta. Tai vedenkeittimiä ei kai edes saa käyttää huoneissa, vaan vain keittiöissä. Oli matkapuhelimen omistaja huoneeseen palattuaan kai vielä avannut ikkunan, mistä tuli oli saanut henkeä ja kärventänyt kaappia. Sunnuntaina palatessa ei savunhajusta enää ollut tietoakaan, eikä perjantaina näkynyt eikä kuulunut minkäänlaista toimintaa palon suhteen, joko kaikki tapahtui hipihiljaa tai ehdin reippaasti pois alta.

Instituutilla istuimme tietokoneilla, käytävää pitkin kiirivät rumpujen kumina ja vokaaliosaston harjoitukset ja astuivat tietokoneluokkaan aukinaisesta ovesta. Huoneen tukahduttava kuumuus pidettiin tarpeellisesti poissa kahden aukinaisen ikkunan voimin, vaikka monta päivää kestäneet kymmenen–viidentoista asteen pakkaset olivat yhdessä yössä kiristyneet kahteenkymmeneenviiteen. Kirkkaina aamuina lyhtypylväissä kimaltaa jo komeana kasvava jääkuorrute, höyry ja pakokaasut leikityttävät auringonsäteitä ja aurinko itse valaisee ohimatelevan mutta armotta kuluvan hetken kauniin oranssina. Jos sattuu kamera kantoon niin kuvia otetaan ennen kuin kylmät alkavat. Turkikset on katukuvan perusteella kaivettu kaapeista jo ajat sitten, toisena päivänä pakkasten kylmettyä näkyi jo turkissaappaitakin, joten kollektiivinen hyväksyntä niiden käyttöön jo on.

Kierrätystähän ei siis harrasteta. Roskasäiliöitä olen nähnyt edellisvuoden ja tämän vuoden aikana tyhjennettävän kerran, joten sitä tapahtuu, vaikka kerrostalojen pihojen räjähtäneenoloiset roskasäiliörivistöt näyttävät paikallisilta, ikuisilta kaatopaikoilta jo itsessään. Tai keitailta tai hot spoteilta koirille ja rotille ja kiinnostuneille. Mummot kahvihetken kiivaassa tuoksinnassa kauhistelivat parisen viikkoa sitten, että eräässä keskustan kauppahalleista oli nähty rotta. No joo, Buenos Airesissa sentään ulkomainostettiin kierrätyksen alkamista ja uuteen uljaaseen aikakauteen siirtymistä, mitenkähän lienee edistys siellä edennyt. Moskovassa ja Pietarissa lyhyiden käyntien aikana on näkynyt omnivorisen roska-astian tilalla pieni monivärinen lajitteluihme tyyliin bio, energiajae ja jotain. Vaikea kuvitella että joku katsoisi minkä väriseen pönttöön roska kädestä herkeää. Pullonpalautusjärjestelmä myös puuttuu Jakutskista, eli kaikki muovipullot, joita kertyy hiilihappolimonadi-, mehu- ja jokapäiväisistä juomavesipulloista, menevät sekaroskiin. Ensimmäinen patteripari supersedältä joululahjaksi saadusta taskulampusta kului loppuun jokin aika sitten, toistaiseksi ei ole ollut muistia tiedustella, missä mahtaa sijaita lähin ongelmajätteiden vastaanotto- ja jatkokäsittelypiste.

4

Aamuiset kello kahdeksan aamukylmätilat ovat kymmentä pakkasastetta, lumesta ei satunnaisten pienoistihutusten lisäksi ole tietoakaan. Sumua esiintyy usein aamuisin.

Oman kasvimaan omistaminen on aika yleistä. Kaalia, perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, lanttua sun muuta kasvatetaan talven tarpeiksi ja purkitetaan mausteliemeen hukutettuina lohkoina, pikkelsseinä ja survoksina. Porkkanat kuulemma säilyvät pitkään sellaisinaan, jos eivät ole kiinalaisia ja niitä säilyttää hiekkaan pystyasentoon juntattuina. Kotitarveviljelyn romanttishenkisyyttä karistaa mahdollisesti todellinen rahataloudellinen tarve sen sijaan että kyse olisi pelkästään kaupungistumisen viimeaikaisuudesta ja edelleen elävästä puhdasmielisestä luonnonläheisestä perinteestä.

Peruna on ravinnollinen kivijalka lihan ohessa. Tavallisin vuokaan leivottu vehnä- tai ruis-vehnä-sekoitteinen leipä on suomalaisittain halpaa. Leiväntuotanto saattaa olla tuettua, ja tämän perusleipätiilen hinta on kaupasta riippumatta sama. Kallista kuitenkin paikallisten mielestä. Jos perusleipä ei maistu, voi kipaista suositussa jakutskilaisessa BonAmi-leipomossa noutamassa valkosipulipatonkia, croissanteja tai muita palasia pikkupariisilaisittain.

Rasvassa paistaen valmistuvat vehnäkuoriset piirakat täytteenään lihaa, kaalia tai perunasosetta. Ja pelmenit ovat niitä makaronikuoren ja sisään piilotetun lihapalan yhdistelmiä. Pelmenit ovat suosittu puolilaiskan illallinen, ja niitä myydään pakasteesta sekä irtotavarana että käytännöllisen kokoisissa annospusseissa. Varenikit (miten kirjoitetaankaan) ovat sama kuin pelmenit mutta sisällä on peruna-sieni-sörsseliä. Tottumattoman silmään pelmenien ja varenikien kanssa samaan kastiin lukeutuvat kooltaan suuremmat (läpimitta noin viittä senttimetriä) taikinataskut pitäen samaan tapaan lihaa sisällään, mutta alkuperä on eteläisemmät arovaltiot. Muuta tavallista arkiruokaa ovat keitetyt tattariryynit, makaroni tai riisi seuranaan paistettu pihvi tai kanaa. Joitakin kalalajeja paistetaan ja keitetään sisälmyksineen, melkein kokonaisuudessaan voi syödä tai ainakin syödään ja hyvää on.

Kumissi on hevosenmaidosta käyttämällä valmistettua juomaa. Oli maistettu maitojuoma sitten lehmästä tai todella hevosesta, tuoksui se väkevältä kotikaljalta ja maistui hyvältä, kuin pehmeältä vähärasvaiselta maidolta hiilihapoin terästettynä. Ohuenlitkuisa olemus olisi antanut olettaa vettä ja maitoa sekoitetun keskenään.

3 1/2

Loppusyksyistä päivänpaistetta ja liikkuvia kohteita.

3

Maisemat tavallisten kulkureittien osalta säilyneet varsin samoina. Muutama puutalo lisää on palanut, jotkin tienpätkät on päällystetty. Toisaalla päällystykseksi jää ilmeisesti betoni, toisaalla on asfalttia. Betoniin on helppo ikuistaa kaikkea oleellista. Kaukaisen keltaisen kerrostalon lisäksi asuntolan vieressä levittäytyvälle asuinalueelle on kesän aikana edelläkävijyyttään valmistunut neljäkerroksinen omakotitalo, joka keväällä vielä oli rakennusvaiheessa. Äänimaisema koiranhaukuntoineen, harvoine lampaanmääkäisyineen, kukonkieuntoineen ja hitsauksineen on säilynyt. Autonkorjaamojen pihoilla katsotaan edelleen hyväksi säilyttää pressuin suojattuja autoja ja kokoelmaa autonovia peltihökkeröautotallien katoilla.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina vallinneen lämpimän sään jälkeen ilmat viilenivät niin, että tiistaina oli tarvetta paksulle vaaleanvihreälle villasta virkatulle myssylle eivätkä sormikkaat riittäneet lämmittämään tuulessa. Jo muutaman kerran sataneesta ensilumesta tuli ensimmäinen havainto torstaina kirjaston ikkunan läpi. Ensirakeet satoivat varmaankin keskiviikkona. Asuntolassa pahanteisesti hiiren rapinalta kuulostanut ääni sai vilkaisemaan lämmityspatterin alle, mutta äänilähteeksi paljastui ikkunalaudalle laskevassa ilta-auringossa hiljakseen rapisevat rakeet. Aamuisin lätäköt ja mutaurat ovat olleet jäässä ja edelleen kukkivat samettikukat kuurassa. Viikko sitten maanantaina maahan satanut ohut lumipeite säilyi viikonlaisen. Joka tapauksessa syksyinen vesisateinen aika kutistui mukavan käytännöllisesti viikon pituiseksi.

Talvinen sää saapui aiemmin kuin edellisvuonna ja viikon takaisia syksyisiä maalaismarkkinoita vietettiin harvassa lumisateessa. Myynti- ja esittelypisteitä oli hieman edellisvuotta vähemmän, mutta kansaa riitti. Ulkoilmamarkkinat järjestetään alueella, jolla kesällä on jatkuvasti kasvis-, kala-, liha- ja vaatemyyntiä. Talvisin alueella värjöttelevät vain kala- ja lihakauppiaat joka päivä lämpötilasta huolimatta. Syysmarkkinat paisuttavat päivittäisen toritoiminnan tapahtumaksi, jossa on laulu- ja musiikkiesitysten, pienimuotoisten kisojen ja poroajelutusten lisäksi yritysten esittelypisteitä ja tavallista laajempi elintarvikkeiden valikoima. Viinirypäleitä, arbuuseja, kiivejä, päärynöitä, sitruksia ja granaattiomenoitahan on saanut koko kesän ajan, ja oli niitä tietysti nytkin tarjolla. Talveksi tarjonta pakenee kioskin kokoisiin myymälöihin ja yleissupermarketteihin.

Parhaiten markkinoilla kuitenkin kävivät kaupaksi lähes sadan litran verkkosäkeissä myytävät kaalit ja perunat, joita tultiin kauppaamaan ympäröiviltä alueilta. Myös marjat ja sienet olivat suosittuja. Kalaa oli samaan aikaan tarjolla sekä käsittelemättömänä, pakastettuna, suolattuna, savustettuna ja kuivattuna. Liha- ja sisälmysosaston tarjoomuksista olisi voinut ongelmitta koostaa itselleen kaveriksi mieleisensä olennon. Kefiiriä, rahkaa, vuohenmaitoa ja maidosta käyttämällä valmistettavan kumissin pohjalta tehtyjä juomajohdannaisia oli useilla pisteillä. Ja vain yhdellä pisteellä myytiin riistalintuja. 

Hunajaa oli torilla mutta on jatkuvasti myös kaupoissa tarjolla jos jonkinmoista sorttia: niittykukista, lehmuksesta ja kastanjasta valmistettua. Myös ainakin markkinointimielessä on erikseen nimetty villien mehiläisten valmistama hunaja, minkä lisäksi on erilaisin oheismauin täydennettyjä hunajia, luulotellunkin kielitaidon loppuessa kyseessä saattavat olla jonkinlaiset maidolliset maut. On myös teeruusuksi nimettyä hunajaa. Hunajavalikoima lähentelee laajuudellaan ja kunkin ainutlaatuisen hunajan mieltä ja kehoa stimuloivien ominaisuuksien luetteloinnillaan meininkiä teelaatujen kanssa.

Monena iltana vedentulo asuntolassa on loppunut yhdeksän maissa. Viimeisiä punertavan ruskeita puklauksia voi vielä käyttää käsienpesuun jos ilkeää ennen kuin vedentulo lakkaa syvältä putkistosta kantautuvien korahdusten saattelemina. Muuta piristystä päivien kulkuun tuo autokorjaamon pihan ärhäkkä koirakaksikko, joista toinen on vapaalla jalalla. Iltapäivisin opinnoista palatessa ovat kaveruksetkin jo yleensä väsähtäneet eikä kukaan enää jaksa kiinnittää toisiinsa huomiota, mutta aamuisin kun itse kullakin on vielä energiaa pääsee kokeilemaan kuinka vähäeleinen taisteluasentoon kavahtaminen riittää käännyttämään kohti ärhäköivistä pihanvahdeista kytkemättömän.

Kesälomakertomuksia kuunnellessa on Thaimaa matkakohteena suosittu täälläkin. Kiinassa käydään myös, joku oli käynyt Japanissa ja joku parin viikon reissulla Eurooppaa kiertämässä. Viimeisin lomaltapalaaja vääntäytyi takaisin viikon Turkin-reissulta.

Vanhan kaupunkin pikkupuoti ja isompi liikekeskus.

Vanhan kaupungin ravintola ja katupuupölkytystä.

Vanhan kaupungin kirkko. Kellotornissa on käynnissä monipolvinen kirkonkellokonsertti.

Kaislikko on yleinen jättömailla.

2

Tänä vuonna on veden irtomyyntipiste saapunut muutaman sadan metrin päähän, lähemmäs kuin laitakaupungin kiinalainen tori, mikä emansipoi kertakäyttömuovinvastaista naista ajankäytöstä vedenkantoon. Kirkkaankeltaisten pajujen ja koivujen rinnalla ruukkuistutukset ovat vielä täydessä kukassa ja muutoinkin kaupunki vaikuttaa olevan koreimmillaan kesän elokuvafestivaalien ja aktuaalitaideulkoilmanäyttelyiden jäljiltä. Elokuvakeskuksen takana vihreänä kukkivassa lammessa seilaa metrin mittaisia origamiveneitä ja järven ranta on samaiseen biennaaliin liittyen kansoitettu patsain. Biennaalin osallistuakseen aktuaalitaiteilijoita kerääntyi paikalle Ranskasta ja Brasiliasta asti. Viime sunnuntaina olivat sekä Jakutian tasavallan presidentin vaalit (sama jatkaa edelleen) että kaupungin 382. syntymäpäivä. Kuulopuheiden mukaan eilen lauantaina oli mahdollisesti ensimmäinen jonkin sortin pride-paraati, mikä ei kuitenkaan ylittänyt omaa viitsimiskynnystä. Kaupungin vilkas näyttelyelämä jatkuu ja ensimmäisissä avajaisissa on jo opintojen vahvasti velvoittamina käyty. Nämäkin avajaisseremoniat toimitettiin salissa, jonka palovaroittimet eivät ole turhan herkät tai jotka eivät mahdollisesti lainkaan olemassaole, sillä shamaanin rituaalin ohessa polttamat oksat ja letut eivät laukaisseet hälytystä.

Aamuisin ja muutamana vuorokautena päivälläkin on lämpötila yhdeksää tai kolmeatoista astetta, mutta tänään iltapäivälämpötila kelpaisi vaikka auringonottoon. Kävelymatkan varrella kerrostaloalueen autotallikylässä viettivät jotkut sunnuntaina autojen kanssa askarrellen tallien ovet selällään ja saslikit lähistöllä hiljaisella tulella. Piirustussalina toimivassa instituutin etäpisteessä on tänäkin vuonna ennen lämmityksen aloittamista koleaa, ja ainokainen edellisvuonna nähty lämmitin on joko omittu muihin huoneisiin tai kadonnut kokonaan. Uuden ostamista varten toimitimme kolehdin, saa nähdä ilmaantuuko lämmitintä. Viileys pitää virkeänä ja kannustaa ripeään aikaansaantiin.

Kadunvarressa mainos ilmoittaa ensimmäisen Subwayn saapuvan kaupunkiin. I’m loving it -puuttuu edelleen. Päiväinen kävelykierros laitakaupungilla hauskuutti uutuuttaan kiiltävine lasiseinäisine ostoskeskuksineen, joiden vieressä keskikohdaltaan notkollaan olevat, päädystään vajonneet tai maahan palaneet puutalot pitivät omia kestejään. Pari-kolmekerroksinen talokin olisi myynnissä, paljollakohan irtoaisi ja minkähänlaista yritystoimintaa keksisi tänne kehityksen keskelle kehittää?

Suppeasti erään biennaalin valtaamaan alueen teoksia esittelevä otos. Opiskelukaverit nirhaisivat kuvan avuttomuuden tähden. Biennaalin logo on insituutin opiskelijan suunnittelema ja ylipäätään biennaalin järjestelyt pitivät kaupungin ymmärrettävästi kiireisenä hyvän tovin.

Takaisin itään

Kuudeksi vanhempien tarjoamalla yksityiskyydillä Kalevaan, sieltä halpayhtiön linja-autolla Kiasmalle, yhdeltätoista venäläinen pikkubussi lähti Kampin nurkalta. Samassa ajoneuvossa matkannut tummasilmäinen, isossa takissa huppu vinossa ja taskut täynnä tavaraa hiipparoinut nuorimies piteli visusti kädessään ruusupukettia koko kahdeksantuntisen ajomatkan Pietariin. Puketin sisäilman kosteus tiivistyi, kultanauhat rusentuivat ja sellofaani rypistyi pysähtyessämme Suomen puolella ostamassa kalaa (miksi kalaa, ei tietoa, hölmöyksissäni kysyin suoraan ja vastaus sen mukaisesti välttelevä, toki on kuullut että Suomen puolelle tullaan erityisesti ostamaan tuoretta[?] halpaa[?] maukasta[?] lohikalaa), tullimuodollisuuksissa sekä Suomen että Venäjän puolella (useammasta pysähdyksestä huolimatta olivat olemattoman mukavat, matkatavaroita ei tarvinnut raahata pikkubussista kertaakaan pois eikä viranomaisilla ollut innostusta takakontin kaivelemiseen) ja muutamilla bensa-asemilla ruokailemista ja vesikäymäläkäymistä varten. Puketti pysyi kainalossa, mutta oli vastaan kipittänyt saaja riemuissaan Pietarissa päätepysäkillä, joka sopivasti sijaitsi heti Moskovaan lähtevien junien aseman vieressä. Puoli kuudelta aamulla Moskovassa torin alitus kävelytunnelia pitkin toiselle asemalle ja muutaman tunnin odottelun jälkeen Siperiaan lähtevään junaan.

Taas oli edustus avoimessa makuuvaunussa monimuotoinen, matkan aikana ehti tutustua 1000-vuotiaaseen joogaa harrastavaan, radistina lentokentillä työskennelleeseen Valentina-mummoon, joka nyt oli matkalla Ukrainasta asuinpaikkakunnalleen Oimyakoniin, joka tunnetaan myös kylmimpänä asuttuna paikkana tai muuta sellaista. Jakutskista on tarjolla turistimatkoja, ja autolla matka sinne vie puolitoista vuorokautta. Heti viereisessä välikössä nerjungrilaiseksi sähköteknikoksi itsensä esitellyt Dimitri askarteli matkapuhelimen laturiinsa jatketta toisesta pistokkeesta toivoen sen sopivan paremmin junavaunun pistorasiaan. Ainakaan ensimmäinen yritys ei tainnut onnistua, mutta havaittavasti puhelimeen oli taas löytynyt virtaa myöhemmin matkan aikana. Samassa vaunussa matkasi myös ranskalainen, joka puhui sujuvaa venäjää työskenneltyään oppaana Irkutskissa, mutta oli jo ehtinyt muuttaa takaisin kotimaahansa ja oli nyt huvimatkailemassa. Novosibirskista Krasnojarskiin vaunun loppupää kuunteli kahta nousuhumalassaan rauhallisen iloista veikkosta huolimatta vuosi sitten kesällä voimaan tulleesta kiellosta alkoholin juomisesta junissa. Nykyisin ei ilmeisesti junavaunujen välikössäkään saisi tupakoida, mutta siihen ei liiemmin puututtu. Poliiseja sen sijaan muutaman asemanpysähdyksen aikana vieraili vaunuissa kontrolloimassa junaan kaupoista kannettavien alkoholilastien määrää. Tällä kertaa ei junan käymälästä loppunut paperi kertaakaan ja vaunun viltitkin oli uusittu.

Jossain päin jo Baikalin tienoilla näkyi junan tuhruisesta ikkunasta radanvarren ojassa puupölkkypinoja palamassa käytännössä metsässä kiinni. Ei näkynyt ainakaan junan pohjoispuolen ikkunasta katsellen valvovaa silmää mailla mannuilla. Samasta ikkunasta näkyi myös nietoksittain lunta jossain jo Baikalin ohitettuamme. Baikalilla maistettiin tietysti savukalaa, suoraan auton takakontista myytynä.

Nerjungriin saavuttuamme oli asemalaiturilla viimevuotiseen tapaan vastassa useita autokyytiä Jakutskiin ja Aldaniin kauppaavia kuskeja. Tällä kertaa matkustajia riitti, eikä Nerjungrin asemalla ollut aikaa käydä tarkastamassa kirjanvaihtohyllyä, jollaisesta matkan aikana tehdyistä tutkimuksista huolimatta oli saatu edellinen havainto viimeksi Moskovan asemalla. Vastapainona koettiin myös heppoista mielihyvää, sillä siinä alkusyksyisessä keskiyön hämäryydessä asioita sopiessamme ja hoidellessamme eräs matkustajista tiedusteli, mahdanko olla Moskovasta kun on aksentti tuollainen.

Hetken odoteltuamme kuskina toimiva kaunis nuorimies latoi tavarat takakonttiin ja kurvasimme tankkausaseman ja renkaiden paineentarkistuksen jälkeen matkaan töyssyiselle, kuppaiselle ja onkaloiselle tielle. Pysähdystauoilla kuski jaksoi kysellä olimmeko nukkuneet, mikä jaksoi huvittaa. Vaikka takapenkiltä löytyikin puolet turvavyöstä, oli nukkumista houkuttelevampaa varoa pään iskeytymistä kattoon ja tarrautua penkkiin. Flunssaa poteva mummo sen sijaan käpertyi syliin torkuille ja lievitti oloaan tomaattimehulla alashuuhdelluin pillerein. Tupakkatauoille pysähdyttiin muutamasti, ruokailemaan kerran. Kissa koisi tienvarren ruokalan keltaisesti valaistussa salissa mikroaaltouunissa lämpiävien perunamuusin, geelikastikkeen ja kananreisien tuoksussa.

Tupakkatauoilla jutellessa ilmeni, että viidestä matkustajasta mummo ja minä olimme ainoita Jakutskissa käyneitä, yksi oli matkalla tapaamaan äitiään pitkästä aikaa ja kaksi muuta oli sama yhtiö kutsunut töihin. Vankan asiantuntevasti jouduin luomaan pettymyksen, kun kyselivät joko poroja jo kohta näkyy näin pohjoisessa. Eittämättä leveän Lenan yli ei edelleenkään ole siltaa, mutta autolautta lähti liikkeelle odottamatta muita matkustajia pikkupakumme lisäksi.

Kahdentoista tunnin horteisen kolistelun jälkeen Jakutskissa matkustajat omaisuuksineen ripoteltiin kohteisiinsa, mummo ja minut viimeisinä. Kaarrettuamme sisäpihaoikaisujen kautta mutaiselle laitakaupunkitielle, jolla viemärit ja niiden mahdollisesti paikallaan olevat kannet sojottavat kolmekymmentä senttimetriä tienpintaa ylempänä ja ajoelämys kävelynopeudesta huolimatta on höykyyttävä, ihmetteli mummo mikä se tämä tämmöinen ränni on. Tälle kadulle nimeltään Halturina (käännös viittaa hutilointiin) jätettiin minut ja mummo, joka siirtyi toiseen autoon jatkamaan taivalta kylmimpään pisteeseen kotionsa ja itse kipusin yhdeksänteen kerrokseen. Kerroksen ikkunanäkymää on muuttanut viime vuonna rakenteilla ollut ja nyt valmistunut kirkkaankeltainen kerrostalo, joka korkeudellaan ja kirkkaudellaan erottuu ympäristöstään. Sopisi hyvin Tampereellekin.

Puolityhjän asuntolan asuinhuoneen lukko ei kesän jälkeisen ensimmäisen avaimella avaamisen jälkeen enää toiminut, mutta uusi lukkopesä liikkuvine kielineen vaihtui oveen jo saman päivän aikana. Tavarasäilönä toimivan huoneen ovi aukeni vähäisellä rymistelyllä. Kylpyhuoneen vesiputki on edelleen puhkiruostunut, ei kukaan itseni mukaan lukien jaksanut tai muistanut ilmoittaa asiasta alakerran ovivahdeille.  Ei muuta kuin laskemaan pois ensimmäiset ruosteidet sylkäisyt hanan kuuma- ja kylmävesipuolilta. Torakka viittoili ruosteisen veden täplittämän ammeen pohjalta tervehdykseksi.

Maitse Jakutskiin on aika pitkä matka, josta selviää alle kilometrin käveleyllä. Tai selviäisi, jos ei jaloittele juna-asemilla ja Moskovassa nouda opintoihin liittyvää paperia ministeriön etätoimipisteestä. Tuli ainakin tutustuttua Moskovankin langattomalla nettiyhteydellä varustettuun maanalaiseen.

Radanvarren mökkelö

Synkkä ja myrskyinen aro

Tienviitta ja seuraa matkan aikana pitäneet johtolangat

Barabinskin aseman odottavat korpit

Junan henkevä välikkö

Baikaljärven rantatontteja

Tyndan kaupungin keskustaan vievältä sillalta kohti juna-asemaa. 156 minuutin tauon aikana hyppelehdimme vaunun alkupään matkaseuralaisten kanssa ostamaan heille tuloksetta matkapuhelintarpeistoa

Water is thrown in

Kirjastoon lampsitaan tuosta vain sisään, aineistot löytyvät kokonaisuudessaan sähköisestä tietokannasta ja varaamalla pääsee äänieristettyyn huoneeseen musisoimaan. Puhdas juomakelpoinen vesi kuuluu hintaan useimmissa ravintoloissa ja kahviloissa. Osuuspankin merkki näyttää kyrilliseltä f-kirjaimelta. Juustohöylä on erikoinen, ymmärrettävästi höylän käytännöllisyyden välttämätön ehto on juustojen rasvaprosentin riittävä alhaisuus. Ja Venäjällähän on tavannut menneiden tuontijuustojen ohella vähimmillään neljänkymmenenviiden prosentin tuotteita. Suomen kesä on avara, raikas, kotipihaomenaisa ja kaupunkitapahtumaisa. Tarjolla olevat mukavuudet, palveluiden määrä ja laatu ovat väkimäärään suhteutettuna ylenpalttiset.

The compact greenhouse in Kaisaniemi botanic garden, Helsinki

Subjectively Anonymous Architecture in Helsinki (I)

Subjectively Anonymous Architecture in Helsinki (II)

One of the Helsinkian main streets

Helsinki Central railway station on the left side. Being summertime and tourist season, the station is under renovation as well as most of the streets.

Endlessly invariable landscape alongside the highway between Helsinki and Tampere

The lively central square of Tampere. To make it playful it is called Keskustori (The Central Square). Pay attention to the width of the walking street compared to the amount of people. Admittedly the picture is taken during those hours when the appropriate people are either in kindergarten, studying or working and only aimless wanderers and lost tourists are consuming the sidewalks of the cobble-stoned main street to take photos. The reddish lane is for bicyclists.

Although mostly The Central Square stays dead, today a political party happened to arrive on its tour through the main cities of the country. In the picture they are doing politics by having a contest in shingle basket throwing.

The main library of Tampere. Instead of looking like a windowed mushroom cloud or a landing inter-universe spacecraft, this one is intended from the bird’s eye view to resemble a capercaillie (Tetrao urogallus), one of those brave fowls of our infinite forests. Listed in random order the building contains comics, comics, science fiction and both fiction and non-fiction. Films and journals are also in the first floor, the second floor is occupied by music section, café and a space for local novices to have their very first exhibitions. Still, more comics in foreign languages are found in an unnamed suburban library, and to get R.U.R. you had to travel all the way to a library in Helsinki.

A lake in Tampere a few kilometers away from the city center. Just like other countries and republics located in the taiga ring, Finland is uniquely called the land of thousand lakes. Still from the objective point of view especially Tampere stands out from the rest of Finnish cities being compacted between two lakes.

Certain fraction of Finnish population like to spend sunny summer days washing their rag rugs with pine oil soap. In ancient times and still in some peripheral areas people tend to wash the rugs straightly in the lake sitting on their summer cottage piers. This sophisticated place in question offers stands and sinks to wash the rugs to not make the lake more eutrophic as it is and still let you enjoy the smell of the soap, roar of the bird and view of the lake.

Next to Tampere

Piks

Caminiton tienoo Buenos Airesissa vilisee matkailijoita, myymälöitä, alueella asuvia taiteilijoita ja siellä työskenteleviä tangokatutanssijoita

Osa kaupungin puista oli täydessä lehdessä ja kukassa, osa ei

Pullokapokkipuun piikkistä nahkaa

Kliivian keskitalvista kukintaa kadunvieruspuun juurella 

Mintunvihreitä katuvalaisinpylväitä ja keltaisia paratiisipuiden hedelmiä

Keskustan ulkopuolen avaraa asuinaluetta

Huonekasvina tunnettu kasvaa ulkoilmassa puun mittoihinsa

Mosaiikkikorkeakulttuuria kylpyhuonelaatoista, lautasista ja lasihelmistä

Ei valkoposkihanhia kaupungin ruusutarhan lammessa

Julkinen liikenne koostui lähijunasta, linja-autoista ja maanalaisesta. Juna kulki verkkaan, toisinaan pysähteli tuntemattomista syistä ja esitteli kauniita maisemia matkalla keskustaan.

Tellukselle laskeutunut kaupungin planetaario sisälsi perusvirikkeet sekä Heureka-tyyppisen pienoisnäyttelyn utopioista tulevaisuuden Buenos Airesissa, valoenergiasta ja tähtitaivaasta

Japanilaista puutarhaa etsiessä

Kauhua, inhoa tai epäuskoista ihailua kasvitieteellisessä puutarhassa

Säädellyt olosuhteet

Yliopiston luonnontieteellinen kirjasto tarjosi kirjallisuutta varhaishistoriasta nykyisyyteen

Eräs luonnontieteellisen museon sisäänkäynneistä. Ovissa hämähäkit verkkoineen ja portailla koisiva katti.

Yöksi myymälöiden eteen laskettava, piristetty ovi

Sateessa ja myrskyssä saavuimme mahtaisalle pääkirjastolle, jonka antimia pääsee kähmimään vain tilaamalla ne tiskiltä

Taidehallin yleisöltä suljetun käytävän vartta

Toimeentulevien kaupunginosan Puerto Maderon arkkitehtoniaa

Corrientesilaista eukalyptusplantaasin kaadettua tuotetta odottamassa kyytiä jatkojalostukseen

Corrientesin maakunnan punamaista maisemaa

Puunjalostustehtaan viereistä aitaa. Vastakkaisessa suunnassa grillissä kypsyy kana-asadoa.

Rodeota lähentelevää kansanhupia Virasoron kylässä

Matkalla Esteros del Iberán  kosteikkoalueelle nähtyjä nanduja vaihteluna peltojen märehtijöihin

Kapybara eli carpincho salavalppaana. Keskenään samanlinjaiset sieraimet, silmät ja korvat pysyvät uidessa juuri ja juuri pinnan yläpuolella ja kuivina. 

Veneestä tuijoteltu yacare-kaimaani

Kai haikara

Termiittiyhteiskunnan silkoinen ulkokuori

Eukalyptusplantaasin nurkkaa. Käytetään muun muassa panelointiin, kattoihin ja sähkötolppiin

Viljellyistä mate-puskista kerätty kuorma kohtaa valtatien ensimmäistä kertaa

Haukkaava kolibrikukka

San Ignacion jesuiittaraunioita (1) Corrientesin maakunnassa sitruunapuita takanaan

San Ignacion jesuiittaraunioita (2) perhonen edessään

San Ignacion jesuiittaraunioita (3) lankkujuurisen (?) puun kera

San Ignacion jesuiittaraunioita (4) valokuvataiteellisesti leikkisillä varjoilla. 

Viidakkoa halkovat virrat päättyvät Iguazun putouksille ja jatkuvat sitten matalammalla viidakkoa halkovina virtoina

Perhonen oletettavasti litkimässä suolaista hikeä

Vesihuntuinen dokumentaarikuva kiviplaneetalta

Coatit söivät kaiken annetun ja antamattoman

Viidakkopolun kuiva lehti

Nokalla muurattu koti romuista tehtyjä patsaita esittelevässä puistossa Buenos Airesissa

Toistaiseksi toisen omistuksessa kulkevaa koristemateriaalia

Eräs Buenos Airesin hienostuneista tavarataivaista, sisälsi myös kirjaston ja taidenäyttelyita

Buenos Airesin keskustaa kaupungin luontokävelyalueelta kurkoteltuna

Katukoirat maaseuturetkellä keskustasta tai kotonaan keskustassa asioinnin välissä

Colonia del Sacramenton vanhaa kaupunkia Uruguaissa. Kadun nimi saattoi olla (kauhoisten tai surumielisten) Huokausten kuja

Montevideon vanhaa kaupunkia. Kadunpään savu nousee kauppahalliksi naamioidusta asadoluolasta

Castillo de Piriá -yksityispalatsi, nykyään kuriositeetinomainen nähtävyys Piriápolisin lähistöllä Uruguaissa. Herra Piriá ilmeisesti rakennutti kaupungin ja sitten sopivan välimatkan päähän kotinsa.

Näkymää herra Pirián kotipihalta kohti sokeripalavuorta.

Punta del Esten lähistöä, kalliorantaa ja selän takana maisemaan maastoutuva ja matkailijoiden ohiramppaama kalastajatorppa.

Erästä Uruguain vaelteluun kelpaavista hiekkarannoista

Tigren taidemuseon ylätasanne Buenos Airesin eteläpuolella. Selän takana joki delta-asutuksineen.

Teatro de Colón Buenos Airesissa. Kultaa, loistetta, pääsalin istuimissa käyttöä kestävää hevosenjouhta